Onko nationalismi uhka vai voimavara?

Nationalismi on merkittävästi muovannut maanosamme poliittista karttaa viimeisen parinsadan vuoden aikana. Nykyinen Eurooppa on pääosin kansallisvaltion idean ilmentymää. Käsitys kansallisesta identiteetistä ja erityislaadusta on ollut vahva sidosaine yhteiskuntien muodostumisessa.

Enää nationalismi ei kuitenkaan näytä palvelevan yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta ja eheyttä. Kansallismielisyys ei enää näytä liittyvän koko kansakuntaa yhdistäviin arvoihin ja ihanteisiin, vaan erilaiset pienet ryhmittymät ovat politisoineet ja omineet käsitteen itselleen ajaessaan omia suppeita pyrkimyksiään.

Viime vuosisata sotineen teki kansalliset rajat ylittävän yhteistyön ehdottoman välttämättömäksi. EU:sta tuli rauhanprojekti, joka on tuonut maanosaamme sen pisimmän rauhanjakson. Kansallisen edun ohella lähdettiin etsimään laajempia yhteisiä ratkaisuja ja rakentamaan turvallisempaa tulevaisuutta.

On valitettavaa, että kansallistunne yhdistyy nyt ilmiöihin, jotka ovat kielteisiä ja vaarallisia kuten vihapuheeseen tai väkivaltaan. Kuitenkin terve nationalismi on edelleen luovuutta, yhteenkuuluvuutta ja kulttuureita ruokkiva ja vahvistava tekijä. Myöskään vahva eurooppalainen identiteetti ei tee tyhjäksi selkeää ja dynaamista suomalaisuutta.

Patriotismi, isänmaanrakkaus, motivoi edelleen ihmisiä panostamaan täysillä oman maansa hyväksi globaalissa todellisuudessa.

Runsas sata vuotta sitten Venäjän harjoittama sortopolitiikka Suomessa herätti kansallistunteen, joka purkautui julki esimerkiksi Sibeliuksen Finlandiassa.

Olen vakuuttunut, että vahvoille kansallisille tunteille ja nationalistisia intressejä ajaville pyrkimyksille on edelleen löydettävissä älykkäämpiä ja luovampia ilmaisutapoja kuin kadulla räyhääminen ja ihmisten potkiminen.

Nationalismi ei saa olla vain ahdas poliittinen intohimo, vaan kansakunnan yhteenkuuluvuutta lujittava kulttuurin ja yhteiskuntaelämän perusteema. Edelleen tarvitaan tervettä isänmaallisuutta, joka tunnustaa globalisoituneen maailmamme lähtökohdat.