Sote-uudistus on vähentänyt hallinnon tasoja
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja kirjoitti pääkirjoitus/kolumnissaan 22.2.2024 otsikolla ”Kansalaisten säästöjen on tunnuttava myös hallinnossa”. Juuri näin pitää tehdä ja monilta osin on jo tehtykin.
Kirjoitus on pääosin hyvää analyysia julkisesta hallinnosta, mutta sisältää sote-uudistuksen osalta väitteitä, jotka antavat väärän ja väheksyvän kuvan hyvinvointialueista ja niiden toiminnasta. Samaa väärää mielikuvaa tosin ruokitaan koko ajan julkisuudessa. Tuo kuva ei kuitenkaan kestä faktantarkastusta.
Kolumnin väite, että ”hyvinvointialueista on rakennettu uusi hallinnon kerros vanhojen päälle”, ei ole totta. Kaikilla hyvinvointialueilla oli aiemmin keskussairaala- ja seututason terveydenhuollon kuntayhtymiä kuntatason lisäksi.
Sote-uudistuksessa kaikki nämä kuntatasoa ylemmät organisaatiot lakkautettiin Helsinki/Uusimaa-aluetta lukuun ottamatta. Kuntiinkin jäi vain yleinen terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen, paitsi Helsingissä. Helsingin ja Uudenmaan erillisjärjestelyt olivat nimenomaan alueen oma tahto, ei uudistajien alkuperäinen tarkoitus.
Valtakunnallisesti 259:stä eritasoisesta palvelunjärjestäjästä (232 sote-alalla ja 27 pelastustoimessa) jäi jäljelle 21 hyvinvointialuetta ja Helsinki omana hyvinvointialueena sekä HUS-yhtymä.
Hallinnon näkökulmasta uudistuksessa kaksi tai jopa kolme tasoa lakkautettiin ja tilalle tuli vain yksi uusi taso. Toisin sanoen sosiaali- ja terveydenhuollossa hallinnon tasot vähenivät eivätkä lisääntyneet.
Väite, että ”koko ensimmäinen vuosi uusilla alueilla käytettiin uuden hallinnon rakentamiseen. Johtajia palkattiin, kokouspalkkioita säädettiin”, on mielestäni hyvinvointialueiden johdon ja päättäjien vastuullista työtä vähättelevä ja osoittaa kirjoittajan sote-uudistusta koskevan tiedon ohuutta.
Ensinnäkin useimpien hyvinvointialueiden menot vaihtelevat miljardista jopa kolmeen miljardiin euroon. Ne ovat verrattavissa maamme suurimpiin pörssiyhtiöihin. Liikkeenluovutusta koskevien säädösten mukaan kaikki sotehenkilöt kunnista ja kuntayhtymistä siirtyivät hyvinvointialueiden vastuulle. Kaikkiaan yli 200 000 henkilön työnantaja vaihtui.
Näin suurten organisaatioiden rakentaminen ei tapahdu käden käänteessä. Ei yksityisessä yritystoiminnassakaan, jossa puhutaan fuusiokustannuksista.
Lain mukaan luottamushenkilöille kuuluu maksaa myös kokouspalkkiot, joiden tulee olla tietysti suhteessa tehtävään työmäärään ja vastuuseen. Niiden vertaaminen keskikokoisten kuntien valtuustojen kokouspalkkioihin osoittaa suhteellisuustajun puutetta.
Johtajatkin on organisaatiolle valittava. Kolumnistin antama kuva, että johtajia lisättiin ja muussa säästettiin, ei ole myöskään totta.
Teimme kollegani Tapani Töllin kanssa tutkimusotteella selvityksen ”Totta vai tarua ” sote-uudistukseen liitetyistä väärinkäsityksistä. Esimerkkinä koko maan tarkastelun ohella käytimme Pohteen eli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen lukuja. Selvitys on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön, KAKSin julkaisusarjassa. Vahva lukusuositus.
Selvitys osoitti, että jo viime vuonna Pohteen alueella oli vähentynyt reilut 160 johtaja-, päällikkö- ja asiantuntijatason henkilötyövuotta alkutilanteeseen verrattuna. Muutosneuvottelut jatkuvat tänä vuonna, ja myös hallinnon säästöjä jatketaan edelleen organisaatiota madaltamalla. Samaan tapaan toimintaa kehitetään muillakin hyvinvointialueilla.
Pohde on jo hyväksynyt 90 miljoonan euron säästöohjelman, joka on noin 5 prosenttia hyvinvointialueen nettomenoista. Siinä on leikattu myös luottamushenkilöiden kokouspalkkioita 6 prosenttia ja valtuutettujen ryhmärahaa 20 prosenttia, eli säästö näkyy kaikissa menoissa.