Pääministeri Orpon oudot puheet
Olen oppinut tuntemaan kansanedustaja Petteri Orpon asiallisena ja rehtinä henkilönä. Sen sijaan pääministeri Orpon eräitä lausuntoja olen joutunut hämmästelemään.
Onko pääministeri todella ”tippunut kärryiltä” vai pyrkiikö hän tahallaan luomaan vääriä mielikuvia julkisuuteen? Oudot puheet liittyvät erityisesti soteuudistuksen rahoitukseen, sen kasvuun ja valtion menojen leikkauksen määrittelyyn.
Orpon hallitus on ilmoittanut rohkeasti valtion talouden 9 miljardin euron sopeutuksesta. Se on kertonut siitä katettavan pääosan menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla sekä loput talouskasvulla ja uusilla työpaikoilla. Vaikka olenkin osasta ohjelmaa eri mieltä, en puutu niihin nyt.
Kun hallitus leikkaa esimerkiksi soterahoituksesta satoja miljoonia vuositasolla, niin pääministeri ja kokoomuslainen sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja väittävät pokkana, ettei se ole leikkaus, koska sotemenoihin annetaan enemmän rahaa kuin edellisenä vuonna. Kehtaavat vielä leikkauksista puhuvia lopettamaan vääristelyn.
Pääministerin ja kokoomusedustajan määritelmä lakisääteisen tehtävän rahoituksen leikkauksen osalta on oikeustajun ja järjenvastainen. Heidän käsityksensä mukaan, jos eläkkeiden indeksikorotusta alennetaan, niin se ei ole leikkaus, koska eläke on edelleen suurempi kuin edellisenä vuonna.
Haluaisinkin tavata eläkeläisen, joka on Orpon ja Mia Laihon kanssa samaa mieltä.
Mikä on sitten hyväksyttävä lakisääteisen tehtävän rahoituksen leikkauksen yksiselitteinen määritelmä? Vuosikymmeniä kuntien keskusjärjestöjen valtionosuuksien edunvalvontatyössä mukana olleena olen päätynyt seuraavaan puoluepoliittisista arvoista vapaaseen määritelmään.
”Leikkaus on toimenpide, jolla muutetaan lailla, asetuksella tai muulla säädöksellä aiemmin päätettyä asiantilaa niin, että sen seurauksena etuus tai muu oikeushyvä heikkenee aiempaan verrattuna.”
Sotemäärärahojen osalta hallituksen toimenpiteet ovat leikkauksia. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, vaikka pääministeri kuinka yrittäisi väittää mustaa valkoiseksi.
Toinen Orpon outo väite on, että soteuudistus on räjäyttänyt sotemenot valtavaan kasvuun. Tämä ei ole totta. Sama koskee pääministerin väitettä terveyskeskuksen jonon kasvusta.
Menojen kasvu ei ole ollut aikaisempia vuosia suurempaa, kun otetaan huomioon toimintaympäristön muutokset. Kasvu näkyy aikaisempaa suurempana valtion budjetissa, koska siellä näkyy nyt koko kasvu. Aikaisemminhan kunnat vastasivat sotemenojen kasvustakin suuremman osuuden kuin valtio.
Olen kollegani Tapani Töllin kanssa kirjoittanut jo viime vuoden marraskuussa selvityksen ”Totta vai tarua”, jossa käymme asian läpi yksityiskohtaisesti. Raportti on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa.
Valtiovarainvaliokunta on äskettäin selvittänyt menokasvun syyt. Nousu johtuu pääosin epätavallisen korkeasta inflaatiosta, tavanomaista selkeästi suuremmista palkankorotuksista ja kalliista ostopalvelusopimuksista. Uudistus sinänsä ei ole syypää kustannusten kasvuun.
Perusongelma sotessa onkin siinä, että perusrahoitus vuodelle 2023 oli alimitoitettu muun muassa koronan, korkean inflaation ja Venäjän hyökkäyksen aiheuttaman tilanteen vuoksi.
Tuo alimitoituksen ongelma vain pahenee ja vyöryy eteenpäin esimerkiksi alijäämän kattamissäännösten, väestön ikääntymisen ja uusien sairaaloiden rakennushankkeista johtuvista poistojen vahvasta kasvusta.
Pääministeri totesi kyselytunnilla, että hänellä on oikeus olla ja hän on eri mieltä syytöksistä. Totta kai hän voi olla mitä mieltä tahansa, mutta silloin hän unohtaa, että edellä mainitut asiat eivät ole mielipidekysymyksiä vaan niiden totuusarvo voidaan määritellä tilastoluvuilla.
Siksi pääministerin väitteet (mielipiteet) edellä mainituista asioista ovat epätosia.