Ongelmana pienet eikä suuret ikäluokat
Suurten ikäluokkien eli vuosina 1945–49 syntyneiden väitetään kahmineen kaikki edut itselleen.
Väitteiden mukaan maassamme on toimittu heidän ehdoillaan ja he ovat etuoikeutettu joukko. Suuriin ikäluokkiin kuuluvana väitän, että syytökset ovat monelta osin perusteettomia.
Sosiaaliturvan ja -palvelujen keskeisimmät lait on säädetty vuosien 1944–1973 välillä.
Näihin lakeihin kuuluvat mm. äitiys- ja lastenneuvola-, lapsilisä-, työeläke-, sairausvakuutus-, peruskoulu-, kansanterveys- ja päivähoitolaki.
Suuret ikäluokat ovat kyllä päässeet osallisiksi säädetystä sosiaaliturvasta ja palveluista, mutta he eivät ole olleet päättämässä näistä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Näiden etuuksien ja palvelujen kehittämisessä he ovat kylläkin olleet johtavissa asemissa.
Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on kuitenkin monisyinen asia ja liittyy taloudelliseen kasvuun ja sen suomiin mahdollisuuksiin.
Suurilla ikäluokilla on ollut merkittävä vaikutus yhteiskuntamme palvelurakenteisiin.
Yli 100 000 lapsen syntyminen vuosittain viiden vuoden ajan toi valtavan koulurakentamisen sekä oppilasmäärän lisäyksen kansa- ja oppikouluihin sekä myöhemmin ammattikouluihin, opistoihin ja yliopistoihin.
Armeijassa tarvittiin lisää petipaikkoja ja uusia kasarmeja rakennettiin maamme eri osiin. Tosin varuskuntien sijoittamiseen ja niihin liittyviin siirtoihin vaikuttivat myös turvallisuuspoliittiset syyt.
Väitän, että yliopistoverkosto maakuntiin olisi jäänyt syntymättä ilman suuria ikäluokkia tai se olisi ainakin huomattavasti harvempi. Suuret ikäluokat muuttivat suurin joukoin töihin maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin 1960- ja 70-luvulla.
Koulutusmahdollisuuksien parantuminen avasi monille sosiaalisen nousun väylän. Suuri osa lahjakkuuksia jäi kuitenkin ilman keski- ja korkea-asteen koulutusta asuinpaikan ja/tai vähävaraisuuden vuoksi.
Suuret ikäluokat ovat kiistatta aiheuttaneet myös kipuilua erityisesti koulujen ja varuskuntien lakkautusten vuoksi. Ongelmia synnyttää myös hoivan kasvava tarve.
Suurta julkisuutta on saanut puhe ”eläkepommista”.
Se on kuitenkin purettu niin, että nykytasoinen eläkemaksu riittäisi vielä vuosikymmeniä. Maksun korotustarve johtuu ennen kaikkea pienistä maksajaikäluokista sekä elinajan odotteen kasvusta.
Entäpä, jos suuria ikäluokkia ei olisi ollutkaan. Tutkija Kalle Elo on vuonna 2011 tehnyt sitä koskevan vaihtoehtoislaskelman ja tulokset hämmentävät.
Hänen johtopäätöksensä oli, että suuret ikäluokat ovat siirtäneet väestörakenteemme epäsuotuisaa kehitystä useilla vuosikymmenillä eteenpäin.
Ongelmana eivät siis olekaan suuret vaan pienet ikäluokat. Pyydänkin suuria ikäluokkia syyttäviä vilkaisemaan välillä peiliin ja pohtimaan perhepolitiikkaa.