Uusi ehdokas haussa

Niin siinä sitten kävi, että oman ehdokkaan tie karahti ensimmäiselle kierrokselle presidentinvaaleissa. Hyvin ehdokkaani sai vaaleissa ääniä – puolitoistakertaisena mitä puolueen kannatus on, mutta ei riittävästi, jotta sillä olisi päästy loppupeleihin.

En ole toki yksin, sillä samassa tilanteessa on 1,5 miljoonaa muuta äänioikeuttaan käyttänyttä. Nyt mietimme, ketä äänestämme toisella kierroksella vai äänestämmekö lainkaan.

Minä kuulun niihin, jotka äänestävät, vaikka oma hyvä ehdokas ei olekaan enää listoilla. Ei ole kuitenkaan ihan helppoa koota ajatuksia uuden kandidaatin taakse, kun on viikkotolkulla tehnyt työtä parhaaksi katsomansa ehdokkaan joukoissa tavoitteena siivittää hänet loppusuoralle.

Käynnissä onkin äänten uusjako. Rannalle jääneiden ehdokkaiden taustapuolueet ovat järkiään kieltäytyneet testamenttaamasta ääniä ja ilmoittaneet luottavansa äänestäjien kykyyn valita uusi ehdokas toisella äänestyskierroksella.

Sitäkin aktiivisemmin ovat finaaliin selvinneiden taustajoukot pirautelleet ainakin meille kansanedustajille, tulisimmeko ehdokkaiden julkisiksi tukijoiksi.

Osa edustajista on näin tehnyt yllättäen ehkä muut omalla valinnallaan: äkkiseltään ei tunnu kovin todennäköiseltä, että perussuomalainen kansanedustaja ilmoittaa tukevansa vihreitten Pekka Haavistoa tai vasemmistoliiton edustaja kokoomuksen Alexander Stubbia. Nyt on sekin ihme nähty.

Esimerkit kertovat, että presidentinvaalit on ennen kaikkea henkilövaalit. Kuten vasemmistoedustaja perusteli, kyseessä on sydämen valinta. Kokemus ehdokkaan aitoudesta ja sydämellisyydestä vie voiton hänen poliittisesta viiteryhmästä.

Nähtäväksi jää, miten paljon toisella kierroksella ehdokkaan valinta perustuu siihen, äänestetäänkö enemmän jompaakumpaa finalistia vastaan kuin aidosti ehdokkaan puolesta.

Ensimmäisellä kierroksella taktinen äänestäminen näytteli isoa roolia, kun vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien ääniä keskitettiin Pekka Haaviston taakse, jotta saatiin estettyä Jussi Halla-ahon pääsy toiselle kierrokselle.

Nyt sitten tykönäni puntaroin, kumpi ehdokkaista paremmin kokoaisi Suomen kansaa, johtaisi yhteiskunnallista arvokeskustelua ja pitäisi Suomen puolia kansainvälisissä neuvottelupöydissä.

Olipa kalkkiviivoilla ensiksi sitten Alexander Stubb tai Pekka Haavisto, isot saappaat on hänellä täytettävänään Sauli Niinistön jälkeen.