Pitääkö veronmaksajien kustantaa vanhainpäiväpuvutkin?
Kukaan ei pysty vastaamaan vielä tähän, mutta se tulee olemaan pohdinnan aihe, jos hallitusneuvottelijoiden linjaus oppivelvollisuuden laajenemisesta toiselle asteelle toteutuu.
Opintojen maksuttomuus kulkee nimittäin käsi kädessä oppivelvollisuusiän nostamisen kanssa.
Väestön koulutustason nostaminen on puolestaan välttämätöntä työllisyysasteen kasvattamisen ja kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta.
Tässä yhtälössä ei ole varaa hukata ainuttakaan nuorta syrjäytymiseen.
Nuorisobarometrin vuoden takaisesta selvityksestä käy ilmi, että suurin osa tutkimukseen vastanneista nuorista kannattaa oppivelvollisuusiän nostamista.
Saman viestin sain eduskunnassa tapaamiltani nuorisojärjestöjen edustajilta.
Näkemys on yhtäläinen meillä päättäjillä ja nuorilla, mutta syyt tavoitteeseen pääsemisestä vaihtelevat.
Nuoret uskovat, että maksuttomuus vähentäisi opintojen keskeyttämisiä.
On totta, että lukiokirjat ja ammatillisen koulutuksen työvälineet maksavat paljon.
Tilastot osoittavat kuitenkin, että merkittävin syy keskeyttämisiin ei ole oppimateriaalin maksullisuus vaan erilaiset mielenterveyden ongelmat.
Itse kohdentaisin oppimateriaalin maksuttomuuden vähävaraisten perheiden nuorille, joille sillä on eniten merkitystä.
Vahvin perustelu oppivelvollisuusiän nostamiselle löytyy siitä useiden tuhansien nuorten joukosta, joka keskeyttää opintonsa tai ei jatka minnekään perusasteen jälkeen.
He ovat pois yhteiskuntaa pystyssä pitävästä työvoimasta ja moniongelmaisina kustannusten aiheuttajia.
Jotta oppivelvollisuuden jatkaminen saadaan toimimaan, täytyy oppilaitosten tehostaa opintojenohjausta koulujen nivelvaiheessa, seurata aktiivisesti opintojen sujumista sekä huolehtia siirtyminen toiseen oppilaitokseen, jos opinnot jostain syystä keskeytyvät.
Tyhjän päälle ei voi jäädä. Mielenterveyden tukitoimia on vahvistettava niin, etteivät ongelmat pääse kehittymään vakaviksi.
Uudistus tulee maksamaan yli 100 miljoonaa, ja kriitikot ovat jo ehtineet arvottaa rahan kohdentamisen mieluummin laajaan varhaiskasvatukseen.
Se kantaa hedelmää kuitenkin vasta vuosien kuluttua, ja huolenamme ovat tämän ajan potentiaaliset koulupudokkaat.
Itse kohdentaisin oppimateriaalin maksuttomuuden vähävaraisten perheiden nuorille, joille sillä on eniten merkitystä.
Muuten uudistus on tervetullut ja uskon vastaavan asetettuihin odotuksiin.