Kriisi houkuttaa vallan väärinkäyttöön
Harva olisi kuukausi sitten uskonut, millaisiin poikkeustoimiin Suomessakin joudutaan koronaepidemian edessä.
Liikkuminen, ihmisten tapaaminen sekä töissä ja koulussa käynti olivat vielä hetki sitten itsestäänselvyyksiä.
Epäusko valtaa yhä muuttuneessa arjessamme, tulevaisuuden näkymä on sumuinen.
Suomalaiset ovat toistaiseksi tuntuneet ottavan tilanteen kohtalaisen hyvin. Etätyöhön on siirrytty, kontakteja vähennetty ja moni viettää suurimman osan ajastaan nyt kotona.
Epävarmuus tulevasta ja huoli omasta ja läheisten hyvinvoinnista painaa silti mieltä.
Arjen muuttumisen lisäksi monella on suuri huoli tulevaisuudesta tässä ja nyt. Yhdellä työpaikan tai yrityksen tulevaisuus on täysin yhtäkkiä ja ennalta-arvaamattomasti vaakalaudalla. Toiselle koti ei olekaan se turvallisin paikka.
Positiivista on, että suomalaisen luottamus niin kanssakulkijoihin kuin myös yhteiskunnan instituutioihin on vankkaa.
Ihmiset ovat tarjonneet kekseliäästi toisilleen apua ja maan hallitus on ottanut koronakriisin tuoman epävarmuuden määrätietoisesti kannettavakseen. Poikkeusoloihin siirryttiin demokraattisia prosesseja kunnioittaen.
Näinä aikoina valtaapitävien houkutus käyttää hetkellisesti keskittynyttä valtaa väärin tuntuu monessa maassa olevan suuri.
Yksi surkeimmista esimerkeistä löytyy keskeltä Eurooppaa – Unkarista. Maan demokratiakehitys on viime vuosina ollut surullista seurattavaa, kun vapaan median toimintaedellytyksiä ja demokratian toteutumista on määrätietoisesti heikennetty.
Maan pääministeri Viktor Orbán käyttää koronan aiheuttamaa poikkeuksellista tilannetta surutta hyväkseen. Hän sai hätätilalain varjolla valtuudet toimia määrittelemättömän ajan käytännössä yksinvaltiaana, jolloin vaalejakaan ei voida maassa järjestää.
Puhutaan vakavasti siitä, onko EU:n sisälle syntynyt diktatuuri.
EU on jo aiemmin käynnistänyt sanktiomenettelyn Unkarin demokratialoukkausten vuoksi, mutta Unkarin hallinto on selvinnyt toistaiseksi rangaistuksetta, sillä jäsenmaat eivät ole päässeet yksimielisyyteen tilanteeseen puuttumisesta.
Unkarille löytyy tukijoita esimerkiksi Puolasta, jolla on myös haasteensa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa.
Oman mausteensa soppaan tuo Unkarin valtapuolue Fideszin kuuluminen edelleen Euroopan parlamentin suurimpaan poliittiseen ryhmään, keskustaoikeistolaiseen EPP:hen, kovasta kritiikistä huolimatta.
Kun kaikki sujuu hyvin, on helppo sitoutua kauniilta kuulostaviin tavoitteisiin ja periaatteisiin. Arvot kuitenkin punnitaan vasta vaikeissa tilanteissa, kun hankalia päätöksiä on tehtävä.
Suomessa voimme olla kiitollisia siitä, että kriisitilanteessa avoin yhteiskunta, demokratia, yhteistyö eri tavoin ajattelevien kesken ja korkea yhteiskunnallinen luottamus kantavat.
