Kansallinen ennallistamissuunnitelma on onneton esitys

Ennallistamisasetus on yksi EU:n tämän vuosikymmenen merkittävimmistä ympäristölainsäädäntöuudistuksista.

Juuri siksi Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman pitäisi olla huolellisesti valmisteltu, vaikutuksiltaan arvioitu ja poliittisesti kestävä. Lausuntokierrokselle lähtenyt luonnos ei valitettavasti täytä näitä vaatimuksia, vaan jättää ratkaisematta kaikkein keskeisimmät kysymykset ja siirtää vaikeat ratkaisut myöhempään.

Suunnitelma ei vastaa niihin perusteltuihin huoliin, joita erityisesti maa- ja metsätalouden osalta on esitetty pitkin matkaa. Metsäisten luontotyyppien tulkinnat ja pinta-alaehdotukset puuttuvat suunnitelmasta täysin.

Erityisen huolestuttavaa on, ettei boreaalisia luonnonmetsiä (pohjoisia havumetsiä) ole kyetty määrittelemään ministeriöiden kesken, vaan ratkaisu halutaan hakea komission kanssa käytävissä keskusteluissa. Vastuu ja valta suomalaisten metsien määrittelystä annettaisiin siis vapaaehtoisesti komission käsiin.

Ilman selkeitä määritelmiä myöskään vaikutusarvioita ei voida tehdä uskottavasti. Sahateollisuus on jo todennut, ettei tältä pohjalta pystytä lainkaan arvioimaan vaikutuksia puun saatavuuteen, metsätalouteen tai -teollisuuteen. Vaikka ennallistamissuunnitelmassa mainitaan, että toimet ovat yksityiselle maanomistajalle vapaaehtoisia, on harmaan suojelun riski ilmeinen. 

Myös suunnitelman käsittelytapa on käsittämätön. Hallitus aikoo myös ohittaa eduskunnan ja lähettää ennallistamissuunnitelman komissiolle kommentoitavaksi syksyllä ilman laajempaa demokraattista keskustelua ja käsittelyä. Kun kyse on asiakirjasta, joka vaikuttaa maankäyttöön, omaisuudensuojaan, luonnonvarapolitiikkaan sekä maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiin vuosikymmeniksi eteenpäin, perusteellinen parlamentaarinen keskustelu olisi vähimmäisvaatimus.

Kyse ei ole myöskään pienestä taloudellisesta kokonaisuudesta. Ennallistamisen kustannukset liikkuvat miljardiluokassa joka vuosi seuraavan parinkymmenen vuoden aikana, ja vuosittaiseksi rahoitusvajeeksi arvioidaan jo noin 400 miljoonaa euroa. Tämän vuoksi on vastuutonta, ettei hallitus edes halua yrittää ratkaista painavimpia kysymyksiä suunnitelmassa ennen sen toimittamista komissiolle.

Maanomistajat ja koko metsäsektori joutuvat elämään siis edelleen epävarmuudessa ja epätietoisuudessa metsienkäytön suhteen. Sillä on väistämättä myös vaikutuksensa teollisuuden investointipäätöksiin, puunhankintaan ja jopa suojelua pohtivien metsänomistajien ratkaisuihin.

Mikäli suunnitelman vakaviin puutteisiin ei puututa nyt, ne voivat jäädä ohjaamaan suomalaista maa- ja metsätalouspolitiikkaa vuosikymmeniksi.

Lausuntokierros jatkuu elokuun loppuun asti. Nyt on metsänomistajien, metsäalan toimijoiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden viimeinen hetki käyttää puheenvuoronsa.

Mikäli suunnitelman vakaviin puutteisiin ei puututa nyt, ne voivat jäädä ohjaamaan suomalaista maa- ja metsätalouspolitiikkaa vuosikymmeniksi. Mitä enemmän perusteltuja näkemyksiä valmisteluun saadaan, sitä paremmat mahdollisuudet on rakentaa suunnitelma, joka turvaa sekä luonnon monimuotoisuuden että suomalaisen metsätalouden tulevaisuuden.