Myllerrys poliittisella kentällä jatkuu
Ranskan ja Iso-Britannian vaalit on käyty, eikä yllätyksiltä vältytty. Brittien työväenpuolueen voiton ja historiallisen suuren parlamenttipaikkamäärän myötä konservatiivit joutuivat vaihtopenkille. Myös Ranskassa toinen kierros toi yllätyksen, jonka ainakin Kreml on jo ehtinyt tuomita. Ranskan kansallisten vaalien jälkeen myös Euroopan parlamentin vallanjako ja voimasuhteet ovat menossa vielä kertaalleen uusiksi.
Iso-Britanniassa Työväenpuoluetta johtava Keir Starmer onnistui nousemaan pääministeriksi kitkemällä puolueesta laitavasemmistolaiset ja antisemitistiset aatteet sekä nostamalla kannatustaan jopa liike-elämän parissa. Työväenpuolueen hivuttautuminen kohti poliittista keskustaa ja konservatiivien epäonnistuminen mm. hintojen nousun ja julkisen terveydenhuollon käsittelyssä siivittivät Työväenpuolueen jopa 412 paikkaan kaikkiaan 650 edustajasta.
Laitaoikeisto puolestaan keräsi yli neljä miljoonaa ääntä ja sai neljä paikkaa samalla, kun liberaalipuolue sai puoli miljoonaa ääntä vähemmän mutta keräsi peräti 71 paikkaa. Laitaoikeistolainen Reform UK, jonka johtohahmo Nigel Farage on yksi brexitin orkesteroijista, kasvoi ja sai uurnilla suosiota, mikä söi konservatiivien ääniä. Se palveli liberaalien ja työväenpuolueen asemia vaalitavassa, jossa vain eniten ääniä kerännyt tulee valituksi alueeltaan. Työväenpuolue keräsi peräti vähemmän ääniä kuin häviämässään 2019 vaaleissa.
Ranskassa parlamenttivaalien toinen ja viimeinen kierros toi yllättävän takaiskun ennakkosuosikille, äärioikeistolaiselle kansalliselle liittoumalle, joka jäi vasta kolmanneksi. Suurimmaksi voittajaksi selviytyi vasemmistoblokki, jonka perässä toiseksi nousi presidentti Emmanuel Macronin oma Yhdessä-koalitio. Koska kukaan ei saanut enemmistöä, Macron joutuu turvautumaan koalitiohallitukseen. Sen muodostaminen on vaikeaa, sillä kaikki suurimmat blokit ovat hyvin kaukana toisistaan. Mahdollinen poliittinen umpikuja näkyi heti myös markkinoilla, jotka olivat maanantaina laskusuuntaisia ja hermostuneita. Vaalitulos ja korkea äänestysprosentti osoittivat kuitenkin, etteivät ranskalaiset olleet valmiita laitaoikeiston vetovastuuseen vaan tasavaltalaiset näkemykset ovat yhä keskiössä.
Ranskan kansalliset vaalit heijastuvat myös EU-parlamenttiin. Häviönsä myötä kansallisen liittouman Marine Le Pen ilmoitti puolueensa europarlamenttiryhmän siirtyvän Unkarin Victor Orbánin juuri perustamaan Patriots of Europe -ryhmään. Heidän mukanaan nykyisestä parlamentin laitaoikeistolaisesta Identiteetti ja Demokratia -ryhmästä siirtyy myös muiden maiden meppidelegaatioita, jonka seurauksena uusi laitaoikeiston patriootit-ryhmä nousee parlamentissa kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Suurinta valtaa ryhmittymässä käyttää Le Pen. Käytännössä ryhmä on ID-ryhmän uudelleenbrändäys salonkikelpoisempaan ja vaikutusvaltaisempaan asemaan.
Valtasuhteet Euroopan parlamentissa siis muuttuvat ja äärioikeiston ajattelu nousee näkyvämmäksi. Oikean laidan kyky yhdistyä kahdeksi suureksi ryhmäksi aiheuttaa huolta tulevaa viisivuotiskautta silmällä pitäen. Enemmistöjen rakentaminen lainsäädäntöjen taakse on entistä vaikeampaa, ja Eurooppa-myönteisten ryhmien yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan. Erityisen ratkaisevaa on, millä koalitiolla ja enemmistöllä suurin ryhmä EPP lähtee poliittista yhteistyötä parlamentissa tekemään.