EU uuden edessä
Keskustan kannatus kynti EU-vaaleissa samoja syvyyksiä kuin eduskuntavaaleissa. Pidimme kaksi paikkaa, ja Elsi Kataisen kanssa yritämme nyt tehdä parhaamme.
Haluan kiittää kovasti omasta puolestani. Lähes 70 000 ääntä on erittäin hyvä tulos.
Uskon, että vuosikymmenet Suomen politiikassa ovat kasvattaneet kokemusta ja näkemystä, joita tarvitsen Euroopan parlamentin jäsenenä.
Samalla tavalla kuin kansanedustajana ja ministerinä toimiessani, pyrin perehtymään asioihin, pitämään yhteyttä valitsijoihin ja tekemään ahkerasti työni.
Voin hyödyntää myös kokemustani runsaasti yli sadasta EU:n ministerineuvoston kokouksesta.
Ensimmäisen osallistumiseni on vuodelta 1994 EU-jäsenyysneuvotteluista. Valtaosa kokemuksesta tulee myöhempien ministeripostien hoidosta.
Menen kuitenkin Euroopan parlamenttiin aloittelijana.
Pyrin pääsemään valiokuntiin, joissa katson kokemukseni olevan vahvimman. Näitä ovat yrittäjyydestä, innovaatioista, energiasta, maaseudun ja alueiden kehittämisestä ja liikenteestä vastaavat valiokunnat.
Lähipäivät näyttävät, mitä käteen jää.
Euroopan parlamentissa ei ole hallitusta ja oppositiota. Ryhmillä on merkitystä sitäkin enemmän.
Keskustalaisten ryhmän, Alden eli liberaalien nimi muuttunee Renew Europe -muotoon.
Minulle muutos sopii hyvin, jos kohta olisin toivonut nimestä löytyvän selvästi keskusta-sanan.
Eurooppa on nyt uuden edessä. Osassa itäistä EU:ta arvoista ja ihanteista, joille unioni on rakennettu, ei paljon piitata. Toisaalla EMU-kurille sanotaan piut paut.
Kyetäkseen hoitamaan jäsenvaltioiden sille uskomat tehtävät EU:n olisi kyettävä yhtenäistymään. Sitä vaativat ilmastokysymys, sisäinen turvallisuus, pakolaisasioiden saaminen hallintaan ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantaminen.
Maailman muut suuret ovat käyneet entistä itsekkäämmiksi ja kääntyneet sisään päin. Vapaan ja esteettömän kaupan ideaalia murretaan.
Suomen puheenjohtajakaudella on tärkeää, että kykenemme huolehtimaan intresseistämme EU:n monivuotisten rahoituskehysten ja budjetin rakentamisessa.
Vaille mielenkiintoa ei tule jäämään liioin kysymys, voivatko unionin pelisääntöjä rikkovat olla edelleen EU:n suurimpia nettosaajia.