Puolue, joka tarjoaa toivoa – olisitko se sinä, keskusta?
Syksyn uutisvirta ei ole ollut toivorikasta. Päinvastoin. Maailman politiikan jännitteet ovat kasvaneet. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt jo yli tuhat päivää. Naisten oikeudet ottavat maailmalla takapakkia, kun Irak aikoo sallia 9-vuotiaiden tyttöjen lapsiavioliitot ja USA:ssa yksi presidentinvaalien aiheista oli jälleen aborttioikeus. Ilmasto lämpenee ja luontokato kiihtyy.
Ilon aiheita ei liiemmin näy kotimaassakaan. Talouskasvu sakkaa. Muutosneuvotteluita on käynnissä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Useat sadat ovat jo saaneet kenkää. Tuorein työ- ja elinkeinoministeriön työllisyysennuste kertoi, että parempaa ei ole näköpiirissä. Työttömyys pahenee vielä ensi vuonnakin. Konkursseja syntyy paraikaa ennätystahtiin. Samalla käy jälleen ilmi maamme parisuhdeväkivallan, itsemurhien ja mielenterveysongelmien suuri määrä.
Näitä uutisia lukiessa maisema maalautuu toivottoman harmaana. Tämä ei ole kuitenkaan maisema, johon meidän pitäisi suomalaisina marraskuussakaan tyytyä. Kriisejä on ollut läpi maailman historian, mutta ihmiset voivat itse muuttaa suunnan parempaan. Toivoa on aina.
Kysymys kuuluukin, mikä puolue sytyttää toivon liekin?
Väitän, että toivo on nyt poliittisesti merkittävämpää kuin koskaan. Ilman ratkaisuja ja toivoa paremmasta leviävät vain kyynisyys ja pettymys politiikkaa kohtaan. Tällaisessa ilmapiirissä toivo ei ole vain lempeä ajatus vaan demokratian välttämättömyys. Toivo antaa kansalaisille syyn osallistua, äänestää ja tehdä työtä paremman tulevaisuuden eteen. Ilman toivoa pysähdymme.
Pelkkä paremman lupaaminen ei kuitenkaan riitä. Poliitikoilla on erityisen suuri vastuu toivon ylläpitämisessä ja sen kasvattamisesta rakentavalla tavalla.
Liian usein toivoa käytetään välineenä populistiseen retoriikkaan: annetaan lupauksia ilman todellisia suunnitelmia tai tarjotaan helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Tällainen toivon väärinkäyttö saattaa luoda lyhytaikaisen innostuksen, mutta lopulta se johtaa pettymykseen ja epäluottamukseen politiikkaa kohtaan.
Tämän sijaan poliittisen toivon tulisi nojata konkreettisiin toimiin ja saavutettaviin tavoitteisiin, jotka tuovat todellista parannusta ihmisten arkeen ja elämään. Esimerkkeinä toimivat oikeudenmukaisempi verotus, paremmat työolot tai saavutettavampi terveydenhuolto.
Poliittinen toivo on aktiivista, ei passiivista; se rohkaisee toimimaan, ei vain odottamaan muutosta.
Toivo kytkeytyy vahvasti myös arvoihin. Poliittinen toivo perustuu ajatukseen siitä, että yhteiskunta voi kasvaa oikeudenmukaisemmaksi, tasa-arvoisemmaksi ja kestävämmäksi.
Tällainen toivo tarvitsee tuekseen visiota ja päämäärätietoisuutta. Se ei voi perustua siihen, että asiat paranevat itsestään. Se vaatii määrätietoisia tekoja, kunnianhimoisia tavoitteita ja rohkeutta kohdata vaikeita päätöksiä.
Poliittinen toivo on siis aktiivista, ei passiivista; se rohkaisee toimimaan, ei vain odottamaan muutosta.
Kansalaiset kaipaavatkin poliitikoilta enemmän kuin nykytilan toteamista ja karuja laskelmia. Tämän on saanut kokea myös kovaa ja kylmää linjaa tarjoileva Orpon ja Purran oikeistohallitus. Evan tuoreen tutkimuksen mukaan kansalaisten heikko luottamus hallitukseen ei selitykään vain leikkauksilla, vaan nimenomaan kansalaisille piirtyvillä heikoilla tulevaisuusnäkymillä. Samalla luottamus valtion perustoimintoihin kuten sosiaaliturvaan, terveyspalveluihin ja koulutusjärjestelmään on rapautunut.
Keskustan kannattaa rakentaa oma visionsa toivottomuuden vastavoimaksi. Keskipuolueen vahvuus on yhdistää erilaisia ihmisiä. Puolue, joka kykenee tarjoamaan realistisen mutta optimistisen näkemyksen tulevaisuudesta voi saada aikaan kasvavan luottamuksen. Tässä myös puoluetoiminnan on oltava merkityksellisyyden tunnetta kasvattavaa, osallistavaa ja mahdollisuuksia tarjoavaa.
Lopulta toivo politiikassa ei ole pelkkä tunne tai ajatus, vaan se on voima, joka voi muuttaa maailmaa. Se antaa yhteiskunnalle suunnan ja mahdollistaa maan jättämisen vähintään yhtä hyvänä, ellei jopa parempana, seuraaville sukupolville. Se mahdollistaa yksilön unelmoinnin ja kasvun kotitaustaan katsomatta.
Keskustan suurin tehtävä on rakentaa tunne siitä, että parempi tulevaisuus on mahdollinen.