Tasa-arvoinen asepalvelus seuraavaan hallitusohjelmaan

Lokakuussa tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta ensimmäisten suomalaisten naisten varusmiespalvelukseen aloittamisesta. Nostan hattua näille naisille, jotka raivasivat tietä seuraaville sukupolville sekä kohtasivat ennakkoluulot että epäilykset naisten palveluskelpoisuudesta etulinjassa.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin olemme kuitenkin edelleen tilanteessa, jossa asevelvollisuus on yksi suurimmista maamme epätasa-arvon ilmentymistä. Palvelus on naisille edelleen vapaaehtoinen ja miehille pakollinen. Yleinen asevelvollisuus nojaa vain puoleen ikäluokastaan. Eikä enää edes siihen, sillä miehistä palvelukseen kykenee astumaan noin 2/3.

Suomen tulevaisuuden reservi on täten kaltevalla pinnalla. Silti poliitikkojen huomioita tuntui kesän lopulla vievän enemmin NHL-tähtien palveluskelpaamattomuuden päivittely. Puhuttiin marginaalin marginaalista, kun oikea iso ratkaisu maamme puolustamisen vahvistamiseksi olisi laatia lopullinen selvitys sukupuolineutraalista palveluksesta ja sen eri vaihtoehdoista.

Kun tasa-arvoasiain neuvottelukunta Tane selvitti puolueiden kantoja sukupuolineutraalista yleisestä asevelvollisuutta, sitä kannattivat keskusta omalla mallillaan sekä kokoomus, SDP, vihreät että RKP. Vastaan olivat kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Nähtäväksi jää, kenellä näistä on aidosti kykyä päivittää suomalaisten puolustus tähän päivään.

Puolustusmenojen noustessa päätös sukupuolineutraalista palveluksesta olisi luonnollista tehdä seuraavalla hallituskaudella. Keskustan esittämien kaikille yhteisten kutsuntojen kautta asepalvelukseen valittaisiin sinne soveltuvimmat ja motivoituneimmat sukupuoleen katsomatta. Tämän rinnalla siviilipalveluksesta olisi kehitettävä kansalaispalvelus, jossa aseellisen toiminnan sijasta koulutetaan toimintaan erilaisissa kriisi- ja hätätilanteissa.

Palveluksessa en ole kohdannut tilannetta, jossa sukupuoleni olisi ollut este tehtävän loppuun asti suorittamiselle.

Oma päätös astua palvelukseen vielä 29-vuotiaana naisena oli lopulta helppo tehdä. Ukrainassa omanikäiseni taistelevat neljättä vuotta oman maan ja koko Euroopan puolesta. Liittolaisten keskelläkin kotimaan laaja reservi on yksi olennainen rauhan tae. 

Palveluksessa en ole kohdannut tilannetta, jossa sukupuoleni olisi ollut este tehtävän loppuun asti suorittamiselle.

Toivon seuraavan hallitusohjelman kirjoittajilla olevan yhtä paljon maanpuolustustahtoa ja rohkeutta, kuin 30 vuotta palvelukseen astuneilla naisilla. Suomalaisten puolustus on saatettava parhaimmalle mahdolliselle mallille. Tämä maa on puolustamisen arvoinen.