Uusi arki, entiset unelmat

Ikävöin ihmisiä, ihanaa työyhteisöäni, ystäviä. Unelmoin ajasta, kun pandemia ja erakoituminen on ohi. Etätyöläisenä olen hyväosainen, kun voin tehdä työtä kotona ja auttaa etäkoululaista.

Uusi arki sujuu. Näin ei kaikilla ole.

Elämme kansakuntana yhteistä kriisiä ja sen aiheuttama trauma on kollektiivinen.

Suomalaiset ovat kansana sitkeitä, mutta yksilöinä kaikki eivät ole. Sanomme, että pitää vain venyä, jaksaa ja sinnitellä muutama kuukausi niin kaikki järjestyy. Kansana ja yhteiskuntana näin varmasti lopulta on.

Riskinä on, että kriisi lisää eriarvoistumista ja sen vaikutukset osuvat kovimmin jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja perheisiin.

Katsetta on kuitenkin hiljalleen käännettävä kohti jälleenrakentamista. Haasteena on palauttaa ihmisten luottamus tulevaisuuteen.

Kyse ei ole vain taloudesta vaan laajemmin hyvinvoinnista, jossa sosiaalinen, taloudellinen, henkinen ja fyysinen hyvinvointi kietoutuvat yhteen. Mikä niistä on tärkein turvata? Jokaisella on tästä oma näkemys.

Hallitus on kovan paineen ja päätöksen edessä, milloin ja miten maata lähdetään avaamaan ja rakentamaan uutta arkea ja kasvua.

Osa Euroopan maista on valinnut eräänlaisen nuoralla tanssimisen strategian kriisistä ulos pääsemiseksi. Yhteiskunnan palveluita, kuten ravintoloita, kauppoja, puistoja ja kouluja on avattu sekä ulkonaliikkumiskieltoja höllennetty.

Samaan aikaan seurataan henkeä pidätellen, puhkeaako uusi epidemiavaihe.

Edessä on tasapainoilua talouden, työllisyyden, sosiaalisuuden sekä terveyden välillä.

Lasten, nuorten ja perheiden tilanne vaihtelee. Oppilaiden siirryttyä etäopetukseen, on pohdittu paljon, toteutuuko oikeus opetukseen ja mahdollisuus oppimiseen yhdenvertaisesti koulujen ollessa kiinni.

Osa Euroopan maista on valinnut eräänlaisen nuoralla tanssimisen strategian kriisistä ulos pääsemiseksi.

Kriisin pitkittyessä vanhempien jaksaminen ja perheiden tukeminen poikkeusarjessa nousee yhä tärkeämmäksi.

Koulu on lasten turvasatama, jossa rutiinit ja ruoka luovat arjen turvaa. Koulussa opitaan paitsi lukemaan ja laskemaan niin myös sosiaalisia taitoja.

Koulun moniammatillinen ja sosiaalinen ympäristö tukee lapsen kehitystä ja kasvua silloinkin, kun koti ei pysty tarjoamaan eväitä elämään. Tämä on syytä muistaa.

Ovatko rajoitusten haitat hyötyjä suuremmat? Kristallipallon puuttuessa joudutaan etenemään sen hetkisen parhaan tiedon varassa.

Onkin tärkeää, että tutkijoita ja tieteentekijöitä hyödynnetään monipuolisesti päätöksen teon tukena.

Pyrkimyksenä on paluu parempaan arkeen, johon kuuluvat olennaisesti ihmiset ja mahdollisuus kokoontua yhteen. Sitä odotellessa jatketaan etätyötä ja Teams-palavereja, mikrokeittolounaita ja lökäpöksyarkea.

Halataan, kun vihdoin nähdään.