Romahduksessa on uusi alku

Keskustan vaalitulos on murskaava, vain 13,8 prosenttia äänestäjistä antoi luottamuksensa keskustalle. Vuoden 2015 vaaleissa keskustaa äänesti 21,1 prosenttia kansalaisista.

Tappiota osattiin odottaa ja se tunnustetaan, silti se tuntuu pahalta. Miksi vain keskusta sai hallitusvastuun kuravedet ja ihmisten pettymyksen päälleen?

Syitä on monia.

Suomen poliittinen pelikenttä on murroksessa. SDP, perussuomalaiset ja kokoomus ovat kaikki kolme nyt liki tasoissa noin 17 prosentin tuloksella. Yksikään puolue ei yltänyt yli 20 prosentin kannatukseen, mikä kertoo puoluekentän jonkinlaisesta sirpaloitumisesta ja vallan hajaantumisesta.

Vuoden 2015 vaalit olivat talousvaalit, jossa listattiin jo kampanjan aikana toimia talouden tasapainottamiseksi ja kestävyysvajeen paikkaamiseksi. Toisin oli tällä kertaa. Taloudesta ei juurikaan puhuttu, varsinkaan tulopuolesta.

Sipilän hallituksen talous- ja työllisyyssaavutuksia ei palkittu. Työmarkkinoiden väkinäiset uudistamisyritykset herättivät kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta ja epäreiluudesta.

Soten valinnanvapauden ja maakuntauudistuksen lehmänkaupat moninaisine käänteineen heikensivät luottamusta hallitukseen.

Keskustalaisittain keskeinen tavoite koko Suomen elinvoimaisuudesta jäi myös hieman katveeseen.

Perussuomalaiset hyödynsivät maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaa pelkoa. Syntyi polarisaatio heidän ja muiden puolueiden välillä. Omasta elämäntavasta ja eriarvoistumisesta huolissaan olevat ja osattomuutta kokevat ihmiset kanavoivat protestinsa perussuomalaisten kautta. 

Keskustassa on nyt analysoitava vaalitappion syyt huolella. Kyseessä on suurempi arvojen muutos ja kulttuurinen polarisaatio.

Meidän on yhdessä jäsennettävä, mitä keskustalaisuus on tässä ajassa, jossa ihmisten elämää leimaa epävarmuus työstä ja toimeentulosta. Luottamus on ansaittava uudelleen. 

Lannistumiseen ei kuitenkaan ole syytä. Tämä on myös kerrottava niille ehdokkaille, jotka olivat mukana ensimmäistä kertaa suurin toivein.

Keskustaa tarvitaan. Me olemme rakentajapuolue. Romahdus on mahdollisuus uudistumiseen.

Keskustalainen vaihtoehto on vastavoima populistiselle pelottelun politiikalle.

Ihmisiä ei innosteta puhumalla rakenteista tai järjestelmistä. Tarvitaan uskottava ja edistyksellinen visio tulevaisuudesta, näkymä siitä, että muutosten ja myllerrysten keskelläkin on toivoa ja mahdollisuus hyvään elämään.

Keskustalainen vaihtoehto on vastavoima populistiselle pelottelun politiikalle, joka hyödyntää ihmisten ahdistusta.

Talouden kestävä pohja on tärkeä, mutta niin on sosiaalipolitiikkakin. Keskustalla on nyt mahdollisuus siirtyä kokoomushenkisestä, talouden realiteetteja korostavasta politiikasta takaisin keskemmälle ja rakentua aatteellisempana ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempana puolueena.

Kirjoittaja on pitkäaikainen keskusta-aktiivi ja työskennellyt muun muassa keskustan eduskuntaryhmässä.