Diplomatian latu pidettävä auki
Vanhan sanonnan mukaan median valokeilaan mahtuu aina vain yksi kriisi kerrallaan.
Ukrainan tilanne on ottanut tämän ykköspaikan julkisuudessa. Ymmärrettävästi ja perustellusti.
Ukraina ansaitsee kaiken tuen kriisin keskellä. Tiivis uutisointi takaa sen, että Ukraina pysyy ihmisten mielissä.
Näyttää jopa siltä, että tiedustelutiedon julkisuus on valjastettu heikentämään Venäjän yllätysmahdollisuuksia.
Kertomalla julkisuuteen tiedustelupalvelujen arvioita tulevista Venäjän operaatioista Yhdysvallat halunnee nostaa niiden toteuttamiskynnystä.
Kansainvälisessä diplomatiassa seurataan joka päivä myös paljon sellaisia kriisejä, jotka eivät ylitä uutiskynnystä.
Tämä pätee myös Valko-Venäjään. Valko-Venäjän tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Sitä ei ole unohdettu eikä sitä saa unohtaa.
Venäjä on siirtänyt merkittävästi joukkojaan myös Valko-Venäjälle käynnissä olevien yhteisten sotaharjoitusten nimissä.
Lienee mahdollista sekin, että maahan jäisi pysyvästi venäläisiä joukkoja. On vielä liian aikaista ennustaa, tuleeko näin tapahtumaan.
Muuttuuko tähän asti kohtuullisen löyhä Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitto joksikin paljon tiiviimmäksi ja mitä se tarkoittaisi?
Kysymys on yhtä vaikea kuin se, mikä on Venäjän lopullinen tavoite Ukrainan suhteen.
Hiihtokansalle diplomatian latu sopii, huonommallakin kelillä.
Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen tilanne on kireämpi kuin kertaakaan kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Tilanteen huonontumisella olisi todennäköisesti selkeät heijastusvaikutuksensa myös Itämeren alueelle, meidän lähimerellemme.
Itämeri on Suomelle tärkeä alue. Merenkulun toimivuus ja merireittien pitäminen auki kaikissa olosuhteissa ja turvallisuustilanteissa on meille aivan keskeistä. Itämeren alueen tilanteella on suora vaikutus Suomeen.
Suomen omilla rajoilla on rauhallista. Välittömässä läheisyydessämme turvallisuustilanne on vakaa. Puolustusvoimat valvoo tilannetta herkeämättä päivin ja öin, ilman suuria otsikoita.
Suomalaiset voivat luottaa Puolustusvoimiemme kykyyn pitää turvallisuudestamme huolen. Suomen kansallinen puolustuskyky on hyvä.
Saamme kiittää edellisiä sukupolvia siitä, että olemme ylläpitäneet vahvaa puolustuskykyämme. Hallitusten kokoonpanoista riippumatta omasta puolustuskyvystä on haluttu pitää huolta.
Niin tekee myös nykyinen hallitus.
On ollut suurta viisautta varautua.
Olemme muun muassa säilyttäneet asevelvollisuuteen perustuvan laajan reserviläisten joukon silloinkin, kun sotilaallisen kriisin uhka näytti epätodennäköiseltä. Puolustusvoimiemme varustus kestää kansainvälisenkin vertailun.
Puolustuskykyämme rakentuu myös yhteistyössä kumppaneidemme kanssa. Kriisiaika on tiivistänyt tätä yhteydenpitoa. Kumppaneistamme läheisin on Ruotsi.
Rauhan aikana rakennetaan kriisin ajan työkalut. Tämä pätee niin sotilaalliseen puolustuskykyyn kuin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tehty kestämään myös kriiseissä. Pienellä maalla voi kriisissä olla kokoaan suurempi merkitys. Tästä todistaa tasavallan presidentin aktiivinen ja maailmallakin arvostettu puhelindiplomatia.
Näyttää siltä, että Ukrainan kriisin suhteen ollaan tulossa kohtaan, jossa latu haarautuu useampaan suuntaan. Diplomatia on ainoa järkevä latu eteenpäin jännitteisestä tilanteesta.
Suomi on mukana kriisin ratkaisemisessa meille luontevalla tavalla – pitämällä omalta osaltaan diplomatian latua auki hankalillakin keleillä.
Hiihtokansalle diplomatian latu sopii, huonommallakin kelillä.