Seuraava tehtävä: uudistetaan sosiaaliturva!
”Sata-komitea uudisti sosiaaliturvaa 100-vuotiaalle Suomelle.” Otsikko pisti selaillessa silmään.
Sosiaali- ja terveysministeriön nettiuutinen vuodelta 2009 kertasi Sata-komitean työn antia.
Nyt Suomi on satavuotias. Mitä on tapahtunut tuon laajan Vanhasen II hallituksen komiteatyön jälkeen – ja mitä pitäisi tapahtua nyt?
Sata-komiteasta on lähihistorian poliittisessa puheessa tullut maineensa vanki. Työryhmä oli ristiriitainen, mutta silti mainettaan parempi.
Viime vuosina tehdyt suuret parannukset sosiaaliturvaan juontavat juurensa komitean työstä.
Työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto, takuueläke, asumistuen yksinkertaistaminen ja asumisen tukien yhdistämien, perusturvan tason vaalikausittainen arvio ja toimeentulotuen Kela-siirto (tämä viimeisin toki työryhmässä eripuraisena käsitelty) ovat Sata-komitean antia.
On siis tehtyä pieniä ja isompiakin parannuksia. Silti tuntuu kuin kokonaisnäkemys Suomelta olisi tässä asiassa hukassa.
Hyvinvointivaltion turvaverkko on repeillyt, eriarvoisuus kasaantunut ylisukupolvisesti, byrokratian ruohikko rehottaa ja on ihan oikeasti totta, että tukipalikat tekevät joidenkin arjesta sellaista, että töihin ei kannata mennä.
Olen valtavan innoissani siitä, että Sipilän hallitus sopi puoliväliriihessä kirjauksen sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta. Se on välttämätön reformi, Suomen ja suomalaisten päättäjien seuraava yhteinen suuri projekti.
Kun vaalikausi on puolivälissä ja Sipilän hallituksen harteilla sote ja sen toimeenpano, tulevan kahden vuoden aikana sosiaaliturvauudistuksessa kannattaa keskittyä ennen muuta luomaan tiekarttoja tulevan hallituksen työn tueksi – oli se minkä värinen tahansa.
On aika virittää vahva yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta. Siinä puolueita ei saa päästää helpoilla ja antaa meidän kenenkään käydä vaalikeskusteluja vain kulahtaneiksi kuulluilla one-linereillä.
Helpoimmat syyt uudistukselle nojaavat asumisen euroissa sekä toimeentulotuen väliaikaisuuden silmänlumeessa. Käytämme yhteisiä varojamme parin miljardin verran vuosittain asumisen tukemiseen ja toimeentulotuki on pysyväinen perusturvan jatke liian monelle.
Näiden lisäksi vähintään yhtä tärkeinä muuttujina on otettava huomioon työelämän murros, kotitalouksien koon ja perheen rakenteellinen muutos, työllisyysaste-tavoite ja kansantalouden kestävyys ikääntyvässä Suomessa.
Kun yhä useampi elää yksin ja robotisaation ja tekoälyn povataan muuttavan työelämää nopeammin kuin ymmärämmekään, uudistuksella alkaa olla kiire.
Kannustavuus, joustavuus, toimeliaisuus ja osallisuus nousevat tulevan reformin avainsanoiksi.
Valona uudistustyölle kajastaa jo käynnissä oleva perustulokokeilu sekä osallistumistulokokeilu. Kivijalan uudistamiselle tuo kansallisen tulorekisterin käyttöönotto, vihdoin ja viimein todeksi tuleva reaaliaikainen tuloseuranta.
Pidän myös välttämättömänä, että selvitystyö nivotaan tiiviiseen yhteyteen Juho Saaren monipuolisen eriarvoisuustyöryhmän kanssa.
Sata-komitean muotoa ei ole mielekästä toistaa. Tarvitaan nohevat ja rohkeat selvityshenkilöt, jotka tekevät strategisia ehdotuksia. Heidän työnsä tueksi tarvitaan tietysti myös rahoittajan vahva ääni; työmarkkinajärjestöjen seurantaryhmä sekä parlamentaarinen tuki työlle.
Keskustalle puoliväliriihen kirjaus uudistustyön aloittamisesta on mieluisa haaste. Köyhän asian muistaminen ansaitsee uuden muodon.
