Täytyyhän tämäkin kokea
Päätin pitkän harkinnan jälkeen asettua ehdolle kuntavaaleissa. Olen ehdolla Lapualla.
Kuntavaaliehdokkuus on minulle täysin uusi kokemus. Ylioppilaskunta-, eduskunta- ja EU-vaaleissa olen ollut ehdolla, mutta kuntavaaleissa olen noviisi. Täytyyhän kuntavaalitkin kokea.
Olen aina ollut kiinnostunut lähidemokratiasta. Kaupunginlakimiehenä valmistelin asioita mutta, en ollut päätöksentekijä. Huomasin, että ne päättäjät, jotka eniten kyselivät virkamiehiltä päätöksen perusteluja, myös vaikuttivat asioihin eniten.
Toimin vesilautakunnan, nykyisen ympäristölautakunnan, esittelijänä. Puheenjohtajan kanssa menimme esityslistan huolellisesti läpi ennen kokousta. Tiivis yhteistyö auttoi virkamiestä löytämään asioista uusia kulmia.
Huomasin myös sen, ettei luottamusmiehillä ollut niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä. Päinvastoin. Usein ne olivat niitä parhaita, kuntalaisille merkityksellisimpiä.
Kunnan päätökset pitää aina perustella hyvin ja selkokielellä. Avoimuus on aivan yhtä tärkeää kuin valtakunnanpolitiikassa. Itse asiassa usein monta kertaa tärkeämpää, koska kunnan päätökset näkyvät suoraan kuntalaisen elämässä ja usein myös kukkarossa.
Esitän seuraavassa kaksi tärkeää kohtaa kunnallisen kansanvallan parantamiseksi.
1) Valtuutetut sitoutuvat siihen, ettei merkittäviä päätöksiä tehdä ilman mahdollisuutta avoimeen kansalaiskeskusteluun. Ihmiset eivät enää tyydy vain kuuntelemaan ja hyväksymään. Osallisuus ja kuuluminen tiiviimmin joukkoon ja kuntaan on tehtävä helpommaksi.
2) Valtuutetut sitoutuvat vaatimaan virkamiehiltä päteviä ja maalaisjärjellä ymmärrettäviä päätösten perusteluja. Tämä vaatii valtuutetuilta asioihin perehtymistä ja todellista osallisuutta päätöksentekoon. Asioihin perehtyminen on valtuutetun oikeus ja velvollisuus.
Edellä olevat periaattet sopivat kaikkien puolueiden edustajille ja koko Suomeen. Eivät ne vaaliteemoiksi riitä, mutta ovat hyvä pohja parempiin päätöksiin. Periaatteet vahvistavat kansanvallan parhaita perinteitä ja luottamusta demokratiaan.
Joskus päätöksentekijän on vaikea esittää kysymyksiä. Halu vaikuttaa asiantuntevalta ja osaavalta, estää aukaisemasta suuta. Kysymys saattaisi paljastaa, ettei asia olekaan hallussa.
Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Sen sijaan päätöksentekijällä on oikeus esittää kysymyksiä. Miksi vaieta, jos voi täydentää tietojaan ja osaamistaan.
Lopuksi oma kokemukseni tyhmästä kysymyksestä. Se tapahtui kun toimin pankkivaltuutettuna pankkikriisin aikaan. Ensimmäisen tukipaketin päätöksentekotilanteessa kysyin, onko tämä rahamäärä varmasti riittävä.
Minulle vakuutettiin, että tuki riittää ja on varmuudella liikaakin. Samalla annettiin ymmärtää, että tein tyhmän kysymyksen, kun en ymmärtänyt, miten valtavasta rahamäärästä oli kyse.
Muutaman kuukauden kuluttua samassa salissa ja samalla porukalla esillä oli toinen tukipaketti ja myöhemmin lisää. Silloin opin, ettei tyhmiä kysymyksiä ole. Pätevillä virkamiehillä ja asiantuntijoillakaan ei ole kaikkea viisautta.
