Energiatehokkuus on yksi osa hyvää asumista
Energiatehokkuuden parantaminen on yksi EU:n kärkitavoitteista. Komissio antoi viime marraskuussa niin kutsutun puhtaan energian paketin, johon kuuluu lukuisia lainsäädäntöesityksiä.
Yksi niistä on rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivitys. Toimin asiassa ympäristövaliokunnan raportöörinä eli vastaan valiokunnan yhteisen kannan laatimisesta.
Suhtaudun direktiivin päivitykseen lähtökohtaisesti myönteisesti. Painotan rakennusten energiatehokkuudessa kokonaisvaltaista ajattelua.
Rakennusten energiatehokkuuden noustessa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakentamisen laatuun ja huolellisuuteen. Tämä koskee sekä rakentamisvaihetta että ylläpitoa. Kun energiatehokkuutta parannetaan, on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteudenhallintaan.
Sisäilman laatua ja rakennusten pitkäaikaiskestävyyttä ei saa vaarantaa energiatehokkuuden nimissä.
Tällä hetkellä emme edes tarkkaan tiedä haitallisten homeiden ja bakteerien yhteisvaikutusta erilaisten oireiden syntyyn. Hengitysoireet, epämääräinen uupumus sekä silmä- ja ihosairaudet ovat näkyviä merkkejä ongelmista.
Olemme oppineet kantapään kautta, että energiatehokkaat rakennukset ovat entistä herkempiä sekä rakentamisen että käytön aikana tehdyille virheille.
Kosteusvaurioiden ja huonon sisäilman riski kasvaa. Hutiloinnilla on pitkä häntä.
EU:n energiasta 40 prosenttia käytetään rakennuksiin. Energiatehokkuus on yksinkertaisesti energian säästämistä.
Rakennusten osalta se tarkoittaa hyvän rakennustavan noudattamista, huoltojen ja korjausten tekemistä ajallaan, energiatehokasta lämmitystapaa ja kestäviä rakenneratkaisuja.
Kuluttaja tuntee pienentyvän energialaskun kukkarossaan. Järkevä energiatehokkuusinvestointi maksaa itsensä takaisin ja parantaa asumisen laatua.
Ilmasto-olosuhteet, asuminen ja rakentaminen vaihtelevat eri jäsenmaissa paljon. Tämä tulee huomioida sääntelyssä. Tekniset yksityiskohdat pitää jättää kansalliseen harkintavaltaan, kunhan yhteisesti sovitut energiansäästötavoitteet saavutetaan.