Brexit uhkaa Suomen aluekehitysrahapottia
EU:n koheesiopolitiikalla pyritään tasoittamaan alueiden välisiä kehityseroja ja luomaan hyvinvointia heikoimmassa asemassa oleville.
Koheesiopolitiikkaan kuuluvien aluekehitysrahaston ja sosiaalirahastojen tukea myönnetään EU:n kaikille alueille.
Tuen määrä on sidottu alueen bruttokansantuotteeseen per asukas siten, että eniten tukea saavat alueet, joissa BKT on matalin.
Suomen osuus rahoituksesta kuluvana rahoituskehyskautena on ollut 1,47 miljardia, josta suuri osa on hyödyttänyt Itä- ja Pohjois-Suomea.
Parhaillaan EU:ssa valmistaudutaan seuraavaan seitsemänvuotiseen budjettikauteen.
Euroopan komissio julkaisi helmikuussa tiedonannon, jossa se esitteli kolme skenaariota EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuudesta.
Kahdessa skenaariosta kolmesta koheesiorahoitus EU:n kehittyneemmiltä alueilta lopetettaisiin kokonaan.
Tämä tarkoittaisi koheesiopolitiikan rahahanojen sulkemista myös Suomen osalta.
Ainoastaan skenaariossa, jossa koheesiobudjetti säilytettäisiin ennallaan, jatkettaisiin tuen maksamista myös kehittyneemmille alueille, joihin Suomi kuuluu.
Koheesiopolitiikka on maatalouden ohella yksi isoimmista EU:n budjetin rahareistä, ja siksi siihen kohdistuu myös leikkauspaineita.
Britannian ero aiheuttaa EU:n budjettiin arviolta 8–12 miljardin euron vuosittaisen loven.
Brysselissä kampanjoidaan koko EU:n kattavan koheesiopolitiikan puolesta.
Loppuratkaisu löytynee komission esittämien skenaarioiden välimaastosta.
Todennäköistä on, että tulevalla rahoituskehyskaudella kehittyneemmille alueille on vähemmän tukea tarjolla.
Siksi on tarpeen miettiä, miten mahdollisesti syntyvää rahoitusvajetta voitaisiin paikata.
Uskon, että hyödyntämätöntä potentiaalia löytyy EU:n tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksesta.
Suomi on menestynyt hyvin käynnissä olevissa tutkimusrahojen rahoitushauissa.
Hyvää työtä on tehty muun muassa Itä-Suomen yliopistossa, jossa on saatu rahoitusta Suomen yliopistoista neljänneksi eniten heti pääkaupunkiseudun yliopistojen ja TTY:n jälkeen.
