Tasapainoinen Suomi
Suomalaiset ovat aina muuttaneet työn ja toimeentulon perässä, maalta kaupunkiin ja Suomesta ulkomaille. 1900-luvun aikana arviolta miljoona ihmistä muutti pois Suomesta.
Erityisesti nuoret muuttavat koulutuksen perässä ulkomaille. Suuri osa palaa opintojensa jälkeen takaisin Suomeen, mutta moni jää matkallekin.
Samaan aikaan kun tilastot kertovat muutoksista, julkinen keskustelu junnaa paikallaan.
Kärjistyksillä saa mediatilaa, mutta todellisuus on otsikoita rikkaampi.Suomalaisista noin 70 prosenttia asuu kaupunkiseuduilla. Tämän päivän Suomi on kaupunkien, lähiöiden, maaseudun ja haja-asutusalueiden maa, jossa tilaa on kaikille.
Suomalaisia on viisi ja puoli miljoonaa lähes 340 000 neliökilometrin alueella. Harvaa maata on siunattu samanlaisella elämisen väljyydellä.
Tällä hetkellä maan sisäinen muuttoliike on erityisen kiivasta. Väestö pakkautuu melko harvoihin kasvukeskuksiin. Niissä on eloa ja tekemisen meininkiä. Se kannattaa sanoa rohkeasti ääneen.
Keskustassa on hieno perinne tavasta toimia koko Suomen hyväksi, kaupungit mukaan luettuna.
Mitä Oulu ja Oulun seutu olisivat, ellei keskusta olisi aikoinaan ajanut läpi ajatusta Oulun yliopistosta?
Koko Suomen hyväksi toimiminen ei tarkoita kaupungistumisen vastustamista. Se tarkoittaa tasapainoista aluekehitystä. Se tarkoittaa ratkaisujen etsimistä monenlaisiin ongelmiin: muuttotappiopaikkakuntien asuntojen hinnanromahdukseen, kasvukeskusten hintaräjähdykseen sekä työpaikkojen luomiseen.
Erilaiset elämäntyylit ja asuinpaikat eivät ole toisensa pois sulkevia. Maalainen ja kaupunkilainen voi olla yhtä aikaa. Monilla on kaksi asuinpaikkaa.
Itsekin asun sekä Lapualla että Helsingissä, Suomen ainoassa suuressa kaupungissa. Elämäni ja tarpeeni ovat samanlaisia molemmissa paikoissa.
Meidän on kunnioitettava toistemme elämänvalintoja. Toinen haluaa asua kerrostalossa, toinen metsän reunassa. Vihapuhetta on sekin, ettei suvaitse ja kunnioita toisen asumisvalintoja.
Me suomalaiset olemme aika samanlaisia riippumatta asuinpaikasta. Olemme riippuvaisia toisistamme, raaka-aineista ja palveluista.
Tarvitsemme toisiamme, emme keinotekoisia raja-aitoja.