Sote-palvelut liian iso asia pelin politiikkaan
Sote- ja maakuntauudistus on suomalaisen yhteiskunnan suurin ja tärkein uudistus vuosikymmeniin.
Sen tavoitteena on turvata lähi- ja peruspalvelut tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle koko maassa myös tulevaisuudessa.
Keskustan mielestä etenkin heikompiosaisten tarvitsemat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat liian iso asia sellaiseen poliittiseen peliin, jota viime aikoina on eri puolilla alettu pelata.
Jokainen kansanedustaja, niin hallituspuolueissa kuin oppositiossakin, tietenkin päättää viime kädessä itse, miten politiikassa toimii.
Ahkerille veneenkeikuttajille on korkea aika esittää vakavia kysymyksiä.
Haluavatko he todella, että sosiaali- ja terveyspalvelujen rapautuminen tässä maassa jatkuu? Haluavatko he, että tulevaisuudessa suomalaisten lääkäriin pääsy on lompakon paksuudesta tai postinumerosta kiinni?
Juuri tällainen kehitys ja sen mukana sosiaali- ja terveyspalvelujen hallitsematon yksityistäminen jatkuisi, jos uudistus kaadettaisiin eduskunnassa.
Keskustalle maakunta- ja sote-uudistuksen kaatuminen ei ole vaihtoehto. Meille sote- ja maakuntauudistuksessa on kyse ihmisten perustavanlaatuisesta tasa-arvosta.
Tätä myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt todetessaan viime kesäkuussa yksimielisesti uudistuksen olevan välttämätön ja kiireellinen.
Se on myös antanut yksimielisen tukensa sille, että nykyisten sairaanhoitopiirien kokoiset maakunnat hoitavat tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelut. Palveluille tarvitaan yksittäisiä kuntia leveämmät hartiat.
Maakunta- ja sote-uudistus ovat välineitä turvata ihmisille tärkeät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
Samalla alueiden kehittämistehtäviä siirretään valtion aluehallinnolta kansanvaltaisen päätöksenteon piiriin, mahdollisimman lähelle ihmisiä ja toimijoita. Tehtäviä nykyisin hoitavista noin 400 organisaatiosta siirrytään 18 maakuntaan.
Maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää muutoksen vahvaa toimeenpanoa maakunnissa ja valtioneuvostossa, juuri tässä järjestyksessä.
Siksi sadat ja tuhannet ihmiset ovat jo pitkään valmistelleet uudistusta maakunnissa. Tästä käytännön työstä riippuu uudistuksen onnistuminen.
Kysymys on poliittisen päätöksentekojärjestelmän uskottavuudesta.
Maakuntien eri puolueita edustavat päättäjät ja sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaiset eivät tässä tilanteessa tarvitse tietoista epävarmuuden lietsomista ja maton vetämistä jalkojen alta jonkun puolueen puoluepoliittisen edun vuoksi.
Sen sijaan avointa keskustelua on syytä käydä, kuinka sote- ja maakuntauudistuksesta tehdään yhdessä mahdollisimman hyvä koko Suomessa. Tähän Keskusta on osaltaan valmis.
Ainakaan me emme ole väittäneet, että uudistuksesta tulee kerralla täydellinen. Kehittämistyö jatkuu taatusti myös tulevina vuosina riippumatta siitä, mitkä puolueet hallituksessa kulloinkin ovat.
Eduskunnalle annetussa maakunta- ja sote-uudistusta koskevassa lakipaketissa on kysymys juuri siitä, että perus- ja erikoistason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämistyölle pitää vihdoinkin antaa tilaisuus.
Nykyisten sairaanhoitopiirien kokoiset maakunnat luovat pohjan mm. saumattomien hoitoketjujen rakentamiselle, kauan kaivattujen sote-tietojärjestelmien yhtenäistämiselle ja sille, että palveluja tarvitsevan pompottaminen luukulta toiselle loppuu.
On etenkin oppositiolta ihmisten harhaanjohtamista väittää, että nyt valmistellun ratkaisun tilalle voitaisiin kuin tyhjästä taikoa uusi. Päinvastoin, uudistus siirtyisi silloin taas vuosia ja vuosia eteenpäin.
Ja sitä paitsi, viime vaalikaudella jo yritettiin uudistaa muodostamalla ensin suurkuntia ja myöhemmin suuria kuntayhtymiä.
Molemmat kaatuivat omaan mahdottomuuteensa ja perustuslaillisiin ongelmiin.
Mikä puolue tai poliitikko voi katsoa tavallista äänestäjää enää pystypäin silmiin, jos pian kymmenen vuoden ajan valmisteltu uudistus – ja jossa valmistelussa kaikki puolueet ovat olleet mukana – taas palaisi lähtöruutuun?
Kysymys on poliittisen päätöksentekojärjestelmän uskottavuudesta.
