Amerikkalaistutkija pitää Suomen aluetta "strategisena painajaisena" – kehottaa Natoa miettimään kahdesti Suomen ja Ruotsin hyväksymistä puolustusliittoon
Atlantic Council -ajatushautomon vanhempi tutkija Emma Ashford varoittaa analyysissaan Washington Postissa, että Yhdysvaltain ja Naton johtajat eivät ole välttämättä ymmärtäneet täysin, millaisia mahdollisia seurauksia Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydellä puolustusliitolle olisi.
Ashfordin mukaan Ruotsi voisi olla maantieteellisen asemansa puolesta strategisesti Natolle hyödyllinen alue, sillä se antaisi Naton joukoille paremmat mahdollisuudet hallita Itämeren aluetta ja käyttää tukikohtana Baltian puolustamisen kannalta tärkeää Gotlantia.
Sen sijaan Suomen alue on tutkijan näkemyksen mukaan ”strateginen painajainen”, joka dramaattisesti lisäisi puolustusliiton riskiä joutua Venäjän iskun kohteeksi. Ashford muistuttaa, että Suomi jakaa Venäjän kanssa lähes 1 300 kilometriä pitkän rajan, joka on ”erittäin altis sotilaallisille uhille Venäjän taholta”.
Hän pitää riskinä myös Venäjän ylireagointia ja muistuttaa, että Moskova on aloittanut kolme sotaa mahdollisen Naton laajenemisen vuoksi: ennen nykyistä Ukrainan sotaa se on hyökännyt Georgiaan vuonna 2008 ja Krimille vuonna 2014.
Ashford myöntää, ettei Venäjällä tällä hetkellä ole voimavaroja aloittaa uutta sotilasoperaatiota, mutta hänen mukaansa ei voida poissulkea, etteikö Venäjän presidentti Vladimir Putin tekisi jotakin irrationaalista vastatakseen Naton laajenemiseen vain 320 kilometrin päähän syntymäkaupungistaan Pietarista.
Ashford kysyy myös, mitä Suomi ja Ruotsi voisivat tehdä Naton yhteisen puolustuksen hyväksi. Hän huomauttaa, että molemmat maat ovat pitkään keskittäneet puolustusvoimansa oman alueensa puolustamiseen.
Tutkijan mukaan on mahdollista, että maat eivät lupauksistaan huolimatta kasvata puolustusvoimiensa rahoitusta, vaan niistä saattaa tulla monien muiden eurooppalaisten valtioiden tavoin Yhdysvaltain tarjoaman ydinasesateenvarjon alla piilottelevia vapaamatkustajia.
Ashford huomauttaa, että Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tilastojen mukaan kumpikaan maa ei käytä puolustukseensa Naton vaatimusten mukaista kahta prosenttia bruttokansantuotteestaan. Näin ollen hän pitää todennäköisenä, että molemmat maat lisäisivät Naton jäseninä Yhdysvaltain puolustustaakkaa samaan aikaan kun sen pitäisi suuntautua kohti Aasiaa.
Hän myös huomauttaa, että 32 jäsenmaata on vielä vaikeampaa hallita kuin 30 jäsenmaata, ja viittaa Turkin näkemykseen, jonka mukaan Suomea ja Ruotsia ei tulisi hyväksyä Naton jäseniksi.
Ashford löytää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä vain kaksi etua. Ensimmäinen niistä on symbolinen: kyse olisi eurooppalaisesta ja demokraattisesta solidaarisuuden osoituksesta, jolla vastattaisiin Venäjän Itä-Eurooppaan kohdistamaan aggressioon.
Toinen etu on tekninen: sillä vältettäisiin epätodennäköinen mutta ongelmallinen skenaario, jossa EU:n jäsenmaa olisi aggression kohteena, mutta sillä ei olisi Naton viidennen artiklan tuomaa suojaa.
Ashfordin mukaan Suomi ja Ruotsi myös edistäisivät Naton teknologista kyvykkyyttä. Etenkin Suomella on hänen mukaansa kyvykkäät puolustusvoimat, kuten maanosan suurin tykistö.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Suomi ja Ruotsi ovat pitkään ehkäisseet kriisejä puolueettoman asemansa ja oman puolustukseensa turvin, joten niiden jättäminen Naton ulkopuolelle vain pitäisi tilanteen ennallaan eikä lisäisi maiden riskiä joutua aggression kohteiksi.