Jan Vapaavuori sättii kirjassaan Malmin lentokentän puolustajia kiusankappaleiksi – ex-pormestari pitää nykyisen kansanedustajan käyttäytymistä "yksinkertaisesti hävyttömänä"
Entinen Helsingin pormestari Jan Vapaavuori sättii tuoreessa kirjassaan kovin sanoin Malmin lentokenttää puolustamaan kääntyneet kokoomuspoliikot.
Vapaavuori kirjoittaa tuoreessa muistelmateoksessaan Ensimmäinen pormestari (Otava), että Malmin lentokentän aluetta koskevassa viivytystaistelussa hänen suhteensa kokoomuksen valtuustoryhmään joutuivat koetukselle.
Vapaavuori sanoo ymmärtäneensä jotenkuten niitä kokoomusvaltuutettuja, jotka olivat johdonmukaisesti alusta alkaen kannattaneet kentän säilyttämistä lentotoiminnassa ja jatkoivat linjallaan, vaikka kaikille piti jo olla selvää, että mikään valtuuston päätös ei olisi enää kenttää säästänyt.
– Sen sijaan minusta oli täysin käsittämätöntä, että lentokentän puolustajien ryhmään lipui vielä muutama sellainenkin valtuutettu, joiden hermot olivat aiemmin pitäneet.
Ex-pormestarin mukaan vielä vastuuttomampaa oli, että päätöksentekoon tulleeseen Uudenmaan maakuntakaavaan yritettiin vielä loppuvaiheessa sisällyttää aktiivisesti Malmin alueen muuttaminen takaisin aiempaan käyttöönsä.
– Valtuutettu Atte Kaleva toimi tämän hankkeen puuhamiehenä. Pidin Kalevan käyttäytymistä yksinkertaisesti hävyttömänä. Malmin entisen lentokentän puolustajien joukossa oli myös muutamia todellisia kiusankappaleita, jotka terrorisoivat pitkän aikaa jokaista some-keskustelua, jossa oli vähäinenkin yhtymäkohta alueeseen, Vapaavuori sivaltaa.
Vapaavuori sanoo, että häntä yritettiin pormestarikampanjansa aikana lukuisia kertoja käännyttää Malmin kentän säilyttämisen kannalle.
– En kuitenkaan alentunut moiseen henkiseen prostituutioon, vaikka tiettyä sympatiaa kentän puolustajia kohtaan tunsinkin.
Linjaansa Vapaavuori perustelee siitä, että alueen muuttamisesta asuntokäyttöön oli päätetty jo useita kertoja, eikä Helsingin pormestari tai siksi pyrkivä voi käydä kauppaa basaarin pitäjän lailla ja sekoilla.
Olennaista oli Vapaavuoren mukaan sekin, että Helsinki ei ollut ilmailuviranomainen ja että valtio, joka sellainen oli, oli päättänyt lentotoiminnasta vetäytymisestä.
– Kun minulta sitä tivattiin, sanoin, että olen luonnollisesti valmis keskustelemaan riittävän korkeiden valtiovallan edustajien kanssa, jos he sitä haluavat.
Taustana tällaisille vaatimuksille oli Vapaavuoren mukaan tuolloin mitä todennäköisimmin pääministeripuolue keskustan ja erityisesti pääministeri Juha Sipilän itsensä ilmaisema tuki kentän säilyttämiselle.
– Olin aivan varma, että keskustan ja Sipilän kenttää koskeneet lausunnot olivat puhdasta vaalipropagandaa ja että käytännössä he eivät pistäisi tikkua ristiin aiempien päätösten muuttamiseksi. Luotin tässä heidän vastuullisuuteensa valtiolaivan peräsimessä, enkä erehtynyt.
Vapaavuoren pormestarikaudella käytiin keskustelua myös Helsingin ja Tallinnan yhdistävästä tunnelista. Vireillä oli sekä virallinen Suomen ja Viron valtioiden ja Helsingin ja Tallinnan kaupunkien hanke että yksityinen liikemies Peter Vesterbackaan henkilöitynyt hanke.
– En olettanut kummankaan niistä tosiasiassa etenevän, eikä niin käynytkään. Tiivistettynä virallisen hankkeen lopputulos oli, että se olisi erittäin kallis ja että se voisi teoriassa edetä vain EU:n todella massiivisella tuella, jos silläkään.
Vapaavuoren mukaan Vesterbacka väitti kuitenkin naama peruslukemilla, että tunnelista saa kannattavan ilman tukiakin.
– Hän kai myi jossain vaiheessa jo lippujakin vuonna 2024 valmistuvaksi suunnittelemansa tunnelin avajaisliikenteeseen.
Vapaavuori kertoo pyytäneensä Vesterbackan kaupungintalolle kertomaan, millä ihmeellä hän perustelee laskelmansa.
– Noin tunnin keskustelujen jälkeen totesimme yhdessä, ettemme olleet joutuneet kuuntelemaan niin omituista huuhaata aikoihin.
Koronakriisin hoidosta Vapaavuori jakaa kirjassaan vuolaasti kiitosta Helsingin sote-johtajalle Juha Jolkkoselle ja THL:n terveysturvallisuusosaston johtajalle Mika Salmiselle.
– Meille oli onni ja siunaus, että joukossamme oli peräti kaksi poikkeuksellisen näkemyksellistä ja laaja-alaista ammattilaista, jotka osasivat koko ajan katsoa tilannetta monesta tulokulmasta.
Kriisin venyessä Vapaavuori kertoo tulleensa yhä huolestuneemmaksi sosiaali- ja terveysministeriön rajoittuneesta tulokulmasta ja sekavasta prosessinjohdosta.
– Mutta samalla sitä enemmän minua helpotti tieto aina ajan tasalla olevasta, tyynestä ja hötkyilemättömästä THL:sta, jota edes pääjohtaja Markku Tervahaudan paikoin omituiset ulostulot eivät murentaneet.
Salmisen ja Jolkkosen ohella Vapaavuori nostaa kolmanneksi koronasankarikseen HUSin ylilääkäri Asko Järvisen.
– Konstailemattoman, aina rauhallisen ja äärimmäisen vakuuttavan olemuksensa turvin Järvinen tiivisti asioita ymmärrettävällä tavalla ja loi valtavan määrän kansan tarvitsemaa turvallisuuden tunnetta.
Vapaavuoren mielestä kansakunnan etu oli koronan yhteydessä sitä paremmin turvattuna, mitä useammin Salminen ja Järvinen ilmaantuivat televisiolähetyksiin poliitikkojen sijasta.
HUSin toiminnassa Vapaavuorta häiritsi talosta peräisin olevien näkemysten kirjavuus.
– Tiukinta linjaa veti säännönmukaisesti mediankin paljon käyttämä apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen, josta ymmärrettävästi tuli eräänlainen ministeri Kiurun luottosoturi. Seuraavaksi alttein synkistelylle ja kauhukuvien maalailulle oli johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi, jonka kunniaksi on todettava, että hän itse myönsi tämän auliisti.
Vapaavuori kertoo ihmetelleensä aikansa HUSin korkeiden edustajien lausuntojen keskinäistä epäsynkronia mutta ymmärtäneensä pian, että se oli erikoissairaanhoidon sisäisen toimintadynamiikan huomioon ottaen väistämätöntä.
– Päätöksentekoon sillä ei myöskään ollut suurempaa merkitystä. Kansalaisten tulokulmasta tilanne sen sijaan oli luonnollisesti kaikkea muuta kuin ideaali, Vapaavuori toteaa.