Muistelmakirja: Kaarina Virolainen rakasti Johannesta avioerosta huolimatta — pyysi Kari Hokkasta viestinviejäksi
Johannes Virolaisen mahdollisuuksia uusia puheenjohtajan paikkansa keskustapuolueen kesän 1980 puoluekokouksessa heikensi henkilökohtainen onni.
Virolainen oli rakastunut kansanedustajakollegaansa Kyllikki Stenroosiin, minkä vuoksi 40 vuotta kestänyt avioliitto Kaarina Virolaisen kanssa päättyi.
Kun tieto asiasta levisi, moni uskollinen kannattaja pettyi. Maakuntalehti Ilkan päätoimittajaksi vastikään valittu Kari Hokkanenkin piti uutista ikävänä.
– Kaarinan tunsin hyvin ja pidin hänestä, hänen särmikkyydestään huolimatta tai ehkä juuri siksi, Hokkanen kirjoittaa tänään ilmestyvien muistelmiensa ensimmäisessä osassa Maailmansodasta lehtisotaan.
Hokkasen mukaan Kaarina Virolainen oli keskustan kentällä tunnettu ja arvostettu tukimiesten puhekouluttaja ja kulttuurivaikuttaja. Vaikka avioliitto oli Johannes Virolaisen kanssa oli ollut riitainen, ero oli hänelle ankara isku.
Turun puoluekokouksessa Kaarina Virolainen istui yleisön joukossa, ei enää Johanneksen rinnalla etupenkissä, kuten oli totuttu näkemään.
Kenties sekin sai jonkun epäröivän kääntymään haastaja Paavo Väyrysen puolelle, Hokkanen arvelee.
– Äänestysten jälkeen tapasin Kaarinan, joka itkien pyysi kertomaan Johannekselle, ettei hän olisi tämän tappiota toivonut ja yhäkin tätä rakasti. En kertonut.
Vielä enemmän Kaarina Virolainen itki joulukuussa 2000, kun Johannes kuoli. Hokkasta harmitti, että Virolaista muistellut media keskitti huomionsa pelkästään valtioneuvokseen toiseen vaimoon Kyllikkiin.
Kaarinan nimi nousi esiin vain uusintana näytetyssä, muutamaa vuotta aikaisemmin kuvatussa Johanneksen tv-haastattelussa, jossa tämä ei puhunut entisesta vaimostaan lempeästi.
Hokkanen päätti kirjoittaa Kaarinalle osanottokirjeen. Myöhemmin hän sai vastauksen, jossa Kaarina kiitti liikuttuneena muistamisesta.
Hän kertoi myös Johanneksen tv-haastattelun synnyttämistä tunteista.
– Aika ennen Johanneksen poismenoa oli hirveä. Luulin jo kestäneeni kaikki avioeron aiheuttamat tuskat. Se ei vain riittänyt. Sitten tuli Johanneksen televisiohaastattelu. Niitä valheita täytyi toistaa kasvot vihan vääristäminä, Kaarina Virolainen kirjoitti Hokkaselle.
– Kysyin itseltäni järkyttyneenä, miten voi ennen kaikille ystävällinen ja minulle hellä mies puhua niin totaalista valhetta. Mikä voi muuttaa ihmisen niin paljon?
– Sen haastattelun jälkeen pelkäsin mennä ulos. Onneksi oli paljon ystävällisiä ihmisiä, jotka soittivat tai lähettivät tervehdyksiä. Kun sitten sain kirjeesi, tuntui kuin olisin saanut ihmisarvoni takaisin.
Kaarina Virolainen muistelee Hokkaselle kirjoittamassaa kirjeessään myös, kuinka Johanneksen käytös muuttui avioliiton loppuaikoina. Mies tuli iltaisin myöhään kotiin eikä puhunut mitään.
– Kireänä ja mykkänä hän heittäytyi sohvalle ja katsoi televisiota. Jos kysyin haluaisiko hän teetä, oli vastaus kireä ja tyly ei.
– Luulin, että tämä muutos johtui siitä ankarasta poliittisesta taistelusta, jota silloin käytiin. Luulin, että tarkoitus oli ensin nujertaa J:s ja sen jälkeen syrjäyttää Kekkonen. Venäläisten tuella tulisi Ahdista presidentti. Puoluesihteeri Immonen
oli siinä hyvin aktiivinen.
Johannes ja Kaarina Virolainen avioituivat vuonna 1939. Avioliitto oli lapseton.
Kaarina Virolainen teki pitkän uran puheilmaisun ja lausuntataiteen opettajana. Luonteeltaan hän oli särmikäs ja määrätietoinen.
– Voi olla, että Kaarina ymmärsi Johanneksen arvon vasta hänet menetettyään, Hokkanen kirjoittaa.
Kaarina Virolaisen määrätietoisuutta kuvaa tarina, jonka mukaan hän oli ennen Johannesta seurustellut kadetin kanssa ja tavannut tämän vuosikymmeniä myöhemmin evp. everstinä.
– Tämä totesi Kaarinalle, että hän on vain eversti ja Kaarina ministerin puoliso eli oikein Kaarina valitsi. ”Jos olisit ollut naimisissa minun kanssani, et sinä olisi everstiksi jäänyt”, vastasi Kaarina.
Kari Hokkanen: Maailmansodasta lehtisotaan. Seinäjoen satraapin muistoja 1. Maahenki, 388 s.