Demokratia on joskus tuskallisen työlästä, mutta sen hienous on siinä, että se ei anna liikaa valtaa yhden miehen käsiin

Pääkirjoitus

Maailmanmenoa voi katsoa nyt myös aatteiden kamppailuna. Voimme verrata, syntyykö parempi maailma demokratiasta vai johtajavaltaisista järjestelmistä.

Onko parempi, että pidetään vaaleja ja valitaan monista puolueista edustajia, jotka yrittävät sovitella näkökantojaan yhteisiksi päätöksiksi? Ne kun syntyvät usein tuskastuttavan hitaasti ja kiistelyn myötä.

Vai onko parempi, että yksi mies ja hänen lähipiirinsä päättävät kansalaisilta kyselemättä jopa sodasta ja rauhasta, niin kuin nyt näemme?

Ja miehiähän autoritaariset johtajat yleensä ovat.

SUOMESSA on valittu demokratian eli kansanvallan tie. Hyvä niin.

Tosin joskus näkee ajateltavan, että jonkinlainen ”valistunut itsevaltius” tai ”hyväntahtoinen diktatuuri” voisivat tuoda parempia ja nopeampia ratkaisuja kuin demokratia.

Demokratiassa kun on soviteltava monenlaisia näkemyksiä. Päätöksenteon laillisuutta seurataan tarkasti. Mediakin kaivelee, niin että joskus raivostuttaa.

Mutta turha sellaisen perään on haikailla, että ”vähemmän päättäjiä olisi paremmin”. Diktaattorit ja heidän lakeijansa mielistyvät aina valtaan ja käyttävät sitä lopulta aina omien asemiensa pönkittämiseen.

Niin on käynyt monet kerrat. Hitlerkin valittiin vaaleissa, ja melkein ensi töikseen hän lakkautti vaalihömpötykset. Venäjä tai Turkki ovat saaneet vaaleilla valtiaansa, jotka hallitsevat yhä itsevaltaisemmin elkein. Esimerkkejä on paljon.

Mutta diktatuuri sulkee suut. Se rajoittaa kansalaisoikeuksia, vainoaa eri mieltä olevia, manipuloi ja käyttää henkistä ja ruumiillistakin väkivaltaa omia kansalaisia kohtaan.

Tämä onnistuu, kun valtaa ei enää voida kontrolloida.

Demokratian vahvuus on myös sen heikkous. Siksi kansanvallassa on oikein opeteltava elämään.

AUTORITAARISET yhteiskunnat ovat tietenkin erilaisia. Totalitaarisuuden aste vaihtelee. Kauhistuttavaa on, että kehitys on vienyt demokratiasta poispäin, kohti johtajavaltaisuutta.

Kansainvälinen demokratiainstituutti IDEA huomautti viime raportissaan, että maailman maista useampi kuin koskaan kärsii ”demokratian eroosiosta”.

Tulos hätkähdyttää. Tiedämme Unkarin ja Puolan, mutta kolmaskin EU-maa, Slovenia, on samalla tiellä. Brasilia on noussut joukkoon, ja IDEA lukee myös Yhdysvallat valtioihin, joissa demokratia on taantumassa.

Ja listalla on tietysti suuri joukko maailman maita Pohjois-Koreasta Venäjään ja Kiinasta moniin Afrikan diktatuureihin.

Raportin mukaan vahvojen demokratioiden määrä vähenee. Seitsemän kymmenestä ihmisestä elää maissa, jotka ovat joko autoritaarisia tai joissa demokratia on taantumassa.

DEMOKRATIAN vahvuus on myös sen heikkous. Siksi kansanvallassa on oikein opeteltava elämään.

Demokratiassa toteutuvat kansalaisvapaudet. Sanakin on niin vapaa, että päättäjistä voidaan puhua jopa ankarammin kuin tavallisesta kansalaisesta. Päättäjät voivat saada likasangollisen niskaansa, epäoikeudenmukaisestikin, mutta silläkin on lain suoja.

Kansanvallassa valitaan päättäjät määräajoin vapaissa ja rehellisissä vaaleissa. Siten kansanvallassa voidaan huonot päättäjät vaihtaa. Sitäkään oikeutta ei diktatuurissa ole.

Mutta on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että vaalit tuovat päättäjien pöytiin mielipiteiden koko kirjon. Kaikilla valituilla on yhtäläinen oikeus, olivat he sitten kepulaisia, persuja, vihreitä, vassareita tai mitä hyvänsä.

VAIKEINTA demokratiassa onkin hyväksyä se, että toisella on oikeus olla eri mieltä kanssani, kertoa mielipiteensä ja toimia sen mukaan. Ja vielä vaikeampaa on hyväksyä, että tätä oikeutta pitää kaikin voimin suojella.

On vain ajateltava, että sama oikeus suojaa myös minua.