"Hyvä ohjenuora, kunhan kokonaisuus rakentuu järkevälle pohjalle" – kuntapolitiikan grand old man kehuu keskustan aluevaaliteemaa
Joulukuussa 75 vuotta täyttänyttä Hannes Mannista voi hyvällä syyllä tituleerata suomalaisen kunta- ja aluepolitiikan grand old maniksi.
Kotiseudulleen Kuusamoon nykyään asettunut Manninen valittiin Haapaveden peräsimeen Suomen kaikkien aikojen nuorimpana kunnanjohtajana jo 23-vuoden ikäisenä. Sieltä tie vei Tornion kaupunginjohtajaksi vuonna 1973 ja kansanedustajaksi 1995−2011.
Manninen toimi myös alue- ja kuntaministerinä 2000-luvun puolivälissä. Noilta ajoilta mies tuli tunnetuksi myös niin sanotun PARAS-hankkeen puolestapuhujana ja yhtenä valmistelun keulakuvista.
Vaikka poliittista yhteisymmärrystä hankkeen maaliin viemiseksi alkuperäisessä muodossa ei sittemmin löytynytkään, myös tuloksia saavutettiin. Samalla ajatus palvelurakenteiden uudistamisesta jäi Mannisen mukaan kytemään jatkojalostusta varten.
− Lähtökohtana PARAS-hankkeessa oli päästä suurempiin yksiköihin ja yhteistoiminta-alueisiin. Vuodesta 2015 lähtien asiaa on taas viety eteenpäin, ja nyt sitten vihdoin soten osalta ollaan hyvinvointialueita perustamassa, hän iloitsee.
HANNES Manninen pitää ensiarvoisen tärkeänä, että uudet hyvinvointialueet pystyvät huolehtimaan perusterveydenhuollon palveluista mahdollisimman kattavasti.
Keskustan omassa vaaliohjelmassaan julistama vaatimus ”vähintään yksi terveysasema joka kuntaan” on konkaripoliitikon mielestä hyvä ohjenuora, kunhan kokonaisuus rakentuu järkevälle pohjalle.
− Pitää muistaa, että kun on olemassa erilaisia kuntia, niin terveysasemienkin tulee olla palvelutasoltaan erilaisia. Esimerkiksi Oulussa ja samaan kaupunkiin kuuluvassa Ylikiimingissä tarvitaan palvelupisteet, mutta eihän niistä kaikkia samoja palveluja voi millään saada, Manninen taustoittaa.
Erikoissairaanhoidon osalta palveluja voidaan ex-ministerin mielestä jatkossa liikutella molempiin suuntiin. Näin palvelujen pariin päästään entistä jouhevammin ja tehokkaammin.
− Järjestelmä ei toimi parhaiten niin, että vain asiakas liikkuu ja joutuu jonottamaan. Nykytekniikalla voidaan lääkärien etäkonsultointipalveluja viedä helposti myös syrjäisemmille asemille. Kustannuksia säästyy, kun ensin otetaan yhteyksiä lähipalvelupisteeseen ja arvioidaan, minkä tasoista hoitoa tarvitaan ja missä se on järkevintä tehdä.
− Erikoislääkäri voi tulla Kuusamoon tekemään esimerkiksi kaihileikkauksia, mutta vaativimmat operaatiot tehdään jatkossakin Oulussa, Manninen visioi esimerkin avulla.
KONKARIPOLIITIKKO ymmärtää, että uusien hyvinvointialueiden käynnistymistä ja aluevaaleja kohtaan ylipäätäänkin on osoitettu runsaasti myös epäilyjä ja kritiikkiä.
− On peloteltu vallan keskittymisellä ja sillä, että kaikista kunnista ei ole aluevaltuustossa edustusta. Tokihan riski on olemassa, että läpi menee vain isojen kuntien edustajia, mutta samoin se on eduskuntavaaleissakin, hän kuittaa.
Itsehallinnon korostamiseksi Manninen olisi valmis hyväksymään hyvinvointialueille jopa rajoitetun verotusoikeuden.
− Tuommoinen pieni vero. Ehkä jotain kahden prosentin luokkaa se voisi. Ruotsissahan järjestelmä on ollut käytössä jo pitkään. Nyt siellä käydään jo keskustelua, alkaako verotusoikeus pikkuhiljaa jopa rapauttaa maakuntien itsenäistä kehittämistä, hän pohtii.
Piakkoin valittaville aluevaltuustoille siirtyvät ensimmäisessä vaiheessa sote- ja pelastuspalvelujen tehtävät.
Manninen myöntää itsekin olevansa hiukan epätietoinen maakuntaliittojen ja ELY-keskusten roolista aluehallintouudistuksen synnytysmyrskyissä.
− Keskittyvätkö ne jatkossa vain EU-rahoituksen hallinnointiin ja maankäytön suunnitteluun. Ja pidetäänkö maakuntien kehittämistehtäviä jatkossakin tärkeinä asioina, hän heittää ilmaan kysymyksiä.
Suomenmaan blogistina syksyllä aloittanut Hannes Manninen on vetäytynyt yleisistä luottamustehtävistä sen jälkeen, kun jätti Eläkeliiton puheenjohtajuuden vuonna 2019.
Valtakunnan tason politiikkaa mies sen sijaan seuraa edelleen hyvin tarkasti. Jopa niin tarkasti, että myöntää osallistuvansa päivänpoliittiseen keskusteluun, mutta varsin yllättävällä ja mielenkiintoisella tavalla.
− Minulla on tapana lähettää joillekin poliittisille toimijoille eri asioista laatimiani muistioita, hän paljastaa. Mutta ei suostu sen kummemmin yksilöimään viestiensä kohteita tai sisältöä.
Asiallinen palaute tulee varmasti tarpeeseen, sillä toisenlaistakin tekstiä on julkisuuden valokeilassa jatkuvasti tarjolla.
Tämän Manninen on saanut kokea monen kollegan tavoin ihan omakohtaisesti. Aktiiviaikojensa loppuvaiheessa hän lanseerasi käyttöön ”kusitolppa”-termin kuvaamaan poliitikon kohtaamaa kritiikkiä.
Toki myös poliitikot itse voivat teoillaan vaikuttaa siihen, minkälaista arvostusta kansan silmissä kulloinkin nauttivat. Varsinkin vihreillä on Mannisen mukaan nyt vakava peilinkatsomisen paikka.
− Hallitustyöskentelyn ja yleisen ilmapiirin kannalta on aika merkillistä, että vihreät jatkavat omalla populistisella linjallaan. Hallitusohjelma on laadittu sitä varten, että sitä pitää kaikkien hallituspuolueiden kunnioittaa, hän muistuttaa.
Politiikan ”penkkiurheilun” ohella hyväkuntoisella eläkeläisellä riittää myös maanläheisempiä intohimoja. Eivätkä ne rajoitu pelkästään marjastukseen, luonnossa samoiluun tai lastenlasten kanssa puuhasteluun.
− Vaimoni entisellä kotitilalla Kuusamossa kasvatamme oikeastaan kaikkia mahdollisia viljelykasveja perunoista ja porkkanoista tyrneihin ja viinimarjoihin. Jos eläkeläisen lisäksi joku titteli pitää nykyään itselle antaa, niin kyllä se on maanviljelijä, Manninen naurahtaa.