Mistä äänestetään? – Johanna Vuorelmasta aluevaaliuurnilla odottaa lähes mahdoton tehtävä

Aluevaalit

Mistä aluevaaleissa on tarkoitus äänestää?

Politiikan tutkija, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelma esittää perustavaa laatua olevan kysymyksen, kun vaalipäivään on vajaa kuukausi.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus eli tuttavallisemmin sote-uudistus on viimein viety läpi eduskunnasta, ja hyvinvointialueille valittavien aluevaltuustojen tehtävänä on sen tehokas toimeenpano.

Aluevaltuustojen päättäjiksi valittavien ihmisten täytyy puntaroida erilaisten mallien välillä hyvinvointialueen palvelustrategiaa tehdessään. Se on hallinnollinen asia, joka vaatii asiantuntijuutta.

Sote-palveluiden käyttäjän näkökulma on puolestaan se, että hän haluaa laadukkaita palveluita, jotka ovat mahdollisimman helposti saatavilla, Vuorelma sanoo.

– Yleensä kansalaisten keskuudessa on paljon eriäviä intressejä, mutta tässä asiassa ne ovat varsin yhteneväiset. Kukaan ei sano, ettei haluaisi hyviä palveluita.

Vuorelman mukaan aluevaali on juuri tästä syystä ongelmallinen. Miten kansan tahto näkyy vaalituloksessa, kun kaikki haluavat samaa asiaa?

Puolueissa on tietysti edelleen eroja, mutta näissä vaaleissa on kyse soten toimeenpanosta eli siitä, miten valtiolta tuleva rahasumma jaetaan hyvinvointialueen palveluihin. Verotusoikeutta hyvinvointialueilla ei ainakaan tässä vaiheessa ole.

Vuorelman mieltä äänestäjät joutuvat vaikeaan tilanteeseen.

Heiltä periaatteessa kysytään, millaisen soten toimeenpanomallin puolesta he äänestävät. Se puolestaan edellyttäisi laajaa perehtyneisyyttä aiheeseen, Vuorelma näkee.

– Miten äänestäjä tekee valinnan eri puolueiden ja eri edustajien välillä? Mitä asiat käytännössä tarkoittavat, kun ne ovat niin vahvasti hallinnollisia kysymyksiä?

Vuorelman johtopäätös on, että soten toimeenpano asettuu huonosti vaali-instituutioon.

– Kysymykseni on ollut jo pidempäänkin se, miksi tähän tuodaan demokraattinen vaikutusmahdollisuus?

– Soten eri toimeenpanomallien välillä on hyvin vaikeaa tehdä puntarointia ilman, että on todella laajasti perehtynyt aiheeseen. Moni asiantuntijakaan ei tätä puntarointia pysty tekemään, koska muuttuvia tekijöitä on paljon, Vuorelma sanoo.

Ideologista vastakkainasettelua puolueiden välille syntyy toki siitä, missä määrin alueilla tulisi käyttää julkisia ja yksityisiä palveluita. 

Vuorelma kuitenkin huomauttaa, ettei äänestäjä voi välttämättä tietää, tarkoittaako yksityisen sektorin mukanaolo parempia palveluita.

– Sitä on vaikea hahmottaa perinteisten poliittisten intressien kautta, koska se ei ole poliittinen intressi, että haluan hyvää ja laadukasta hoitoa. Se on hyvin laajasti jaettu intressi yhteiskunnassa.

Vuorelma sanoo, että sote-palvelut ovat toki tutkitusti tärkeitä asioita kansalaisille.

– Mutta tärkeää on se palvelu jonka kansalainen saa, ei niinkään se, miten se tuotetaan tai millainen hallintorakenne taustalla on.

Vuorelman mielestä kaikki puolueet lupailevat hyviä sote-palveluita, ja puolueissa on siinä mielessä vaikea nähdä eroja.

– Vaaliohjelmat ovat jäsentymättömiä. On paljon lupauksia siitä, mihin suuntaan ollaan pyrkimässä, mutta niiden toteuttaminen on hyvin epäselvää.

Vuorelma toteaa, että puolueiden ohjelmissa on näkynyt esimerkiksi lupauksia lähipalveluista ja mielenterveysongelmien paremmasta hoidosta.

Politikan tutkijan on vaikea ymmärtää sitä, että yksittäisten terveysongelmien hoitamisen tärkeysjärjestys tuodaan ikään kuin äänestettäväksi, vaikka kyseiset päätökset kuuluvat asiantuntijoille.

– Tuntuu vieraalta äänestää siitä, laitetaanko enemmän resursseja polvileikkauksiin, syöpähoitoihin vai mielenterveyspalveluihin.

– Lähtökohtana pitäisi olla se, että ihminen saa Suomessa hoitoa terveysongelmiinsa.

Vuorelma huomauttaa, että valtuutettujen liikkumatila on lopulta aika pieni, vaikka vaaliohjelmissa luvataan kaikkea hyvää.

– Enemmän se painottuu toiseen suuntaan, eli aluevaltuustoissa pitäisi pystyä karsimaan ja tekemään asioita kustannustehokkaammin.

Vuorelman mielestä on erikoista, kun aluevaalikoneessa esimerkiksi kysytään, tuleeko pelastustoimen rahoitus turvata, vaikka rahoitusta joutuisi vähentämään sosiaali- ja terveyspuolelta.

– On hassua, että pitäisi päättää niiden välillä.

Vuorelma huomauttaa, että ihmiset haluavat tietysti sekä laadukkaan pelastustoimen että hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta kokonaiskuvan hahmottaminen tässä asiassa on jo eri luokan kysymys.

Vuorelma ei pidä vaalikoneiden arvokysymyksiäkään kovin perusteltuina aluevaaleissa. Kysymyksiä esitetään esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja uskonnosta.

– Ne eivät tuo lisää tietoa ehdokkaan toiminnasta aluevaltuustossa. Jos miettii millaisia asioita siellä on pöydällä, niin ne eivät asetu kovin luontevasti konservatiivi–liberaali-akselille.

Vuorelma sanoo toki ymmärtävänsä sen, että ehdokkaista halutaan löytää eroja, ja se onnistuu usein juuri arvokysymyksillä.

Vuorelman mielestä aluevaaleissa ei ole perinteiseen tapaan erilaisia poliittisia vaihtoehtoja, joiden väliltä äänestäjä voisi valita.

Se syö äänestysintoa, hän näkee.

– Pelkkä vaali-instituutio ei lisää demokratiaa, vaan äänestäjän pitää kokea vaali mielekkäänä.

Vuorelma uskookin aluevaalien äänestysprosentin jäävän pieneksi. Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyn mukaan se uhkaa jäädä alle 40:n.

–  Se voisi olla ihan realistinen, Vuorelma sanoo.

– Kuntavaaleissa on ajateltu, että suunnilleen 50 prosenttia on kipuraja. Jos äänestysprosentti jää alle sen, täytyy miettiä missä määrin edustuksellinen vaalitulos on. 

Vuorelma heittää nyt palloa poliitikkojen suuntaan. Hän perää aluevaalitentteihin konkreettista keskustelua hallinnollisella tasolla liikkumisen sijaan.

– Puolueet eivät ole onnistuneet kovin hyvin politisoimaan sote-vaihtoehtoja. Puolueet voisivat vahvemmin esittää, mitä se tarkoittaa, jos valitaan tällainen vaihtoehto, Vuorelma esittää.

– Se on totta kai tässä vaiheessa vaikeaa, koska on tulossa kokonaan uusi hallinnon aste, joka on vielä monessa mielessä aika jäsentymätön. Mutta se olisi yksi tapa tehdä tästä vaalista demokratian kannalta mielekäs.