Vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnostaa yhä useampaa – reserviläisaktiivi-Pasille toiminta on tarjonnut sykähdyttäviä hetkiä jo vuosikymmenten ajan
Reserviläisten määrä on kasvussa. Tällä hetkellä Reserviläisliiton jäsenmäärä on noin 39 000, mutta lukema lähentelee jo seuraavaa tasakymmentuhatta.
Reserviläisliiton toiminnanjohtajan, Minna Nenosen mukaan ensimmäinen ponnahdus jäsenkasvulle tapahtui vuoden 1995 alussa, kun liiton säännöt muutettiin jäsenyydeltään avoimeksi.
– Seuraava selkeä ajankohta oli vuonna 2014 käynnistynyt Ukrainan sota, jolloin kiinnostus vapaaehtoiseen maanpuolustukseen lähti Suomessa uuteen nousuun. Ihmiset alkoivat ajatella, että kriisejä tapahtuu aika lähelläkin meitä ja kaikki on mahdollista, Nenonen sanoo.
Ihan viime vuosien jäsenmäärän nousu on Nenosen mukaan seurausta koronasta.
– Ihmiset ovat alkaneet kiinnostua kokonaisturvallisuudesta, kun kriisitilanteita tulee. Eihän kriisitilanne ole pelkästään sotilaallista uhkaa, vaan uhka voi tulla myös siitä, kun yhteiskunta menee poikkeustilaan.
Vuonna 1955 perustetun Reserviläisliiton ydintehtävä on ylläpitää ja kehittää kansalaisten maanpuolustustahtoa sekä reserviläisten niin sanottua kenttäkelpoisuutta. Yleisimpiä toimintamuotoja ovat ammunta, maastotoiminta, maanpuolustustietoisuuden ylläpito sekä liikunta ja urheilu.
Maakunnallisia piirejä on 18, joihin kuuluu yhteensä 327 yhdistystä. Nykyään toimintaan mukaan lähtemiseen ei vaadita välttämättä asepalveluksen suorittamista, vaan täysi-ikäisyys tai joskus 15-vuoden ikä riittää.
Nenosen mukaan naisten ja nuorten määrä yhdistyksissä on kasvanut koko ajan. Tänä päivänä yhtenä liiton kärkiajatuksena onkin maanpuolustustietoisuuden vieminen yhä nuoremmille sukupolville ja varsinkin naisille, jotka eivät varusmiespalvelusta suorita.
– Naiset ovat entistä enemmän kiinnostuneita maanpuolustustyöstä ja kokonaisturvallisuuteen liittyvistä asioista. Reserviläistoiminnassa oppii arjen perustaitoja, jos vaikkapa tulee tilanne, että tiet ovat poikki eikä sähköä ja vettä tule.
Yhtä lailla naiset ovat kiinnostuneita myös esimerkiksi ampumatoiminnasta, joka on yksi reserviläisyyden keskeisimpiä toimintamuotoja.
– Ovathan naiset alkaneet myös metsästää, johon liittyy olennaisesti ampumisharrastus. Olen myös miettinyt, voisiko ampumisharrastuksen suosion lisääntyminen liittyä myös siihen, että naiset ovat aiempaa kiinnostuneempia itsensä turvaamisesta.
Vuonna 1999 asepalveluksen suorittanut Nenonen kertoo olleensa aikoinaan ensimmäisiä naisia oman paikkakunnan reserviläisyhdistyksessä, Oripään reservialiupseereissa.
– Liittyessäni paikallisyhdistykseen meillä oli 16 jäsentä, joista suurin osa oli vanhempia herrasmiehiä. Koko Reserviläisliitossa keski-ikä on pikkuhiljaa laskenut ja nuoria on alkanut tulla hyvällä prosentilla sisään.
Nenonen uskoo, että toiminnan viriämiseen on vaikuttanut myös se, että valtioneuvoston uudessa puolustusselonteossa on nostettu reserviläiset enemmän esille ja puolustusvoimat on ilmoittanut haluavansa käyttää entistä enemmän vapaaehtoisia omassa toiminnassaan.
– Puolustusvoimat on viimeisen 10 vuoden aikana joutunut säästämään. Pitkällä aikavälillä varuskuntia on vähennetty ja on tehty rajuja leikkauksia, Nenonen taustoittaa.
Reserviläisliitto haluaa omalla toiminnallaan tukea sitä, että harrastajat voisivat vaikuttaa omaan sodan ajan sijoitukseen. Ajatuksena on se, että jokainen löytäisi oman paikkansa.
– Kaikkien ei tarvitse olla ampujia eikä kaikkien tarvitse olla sotilaallisia. Meidän toiminnassa on monia mahdollisuuksia.
Kun Nenoselta kysyy, miten Suomi pysyy jatkossakin turvallisena maana, siihen naisella on vastaus valmiina.
– Suomi pysyy turvallisena sillä, että me ymmärrämme jatkossakin yleisen asevelvollisuuden merkityksen. Kun välillä keskustellaan siitä, että pitäisikö meidänkin pohtia palkka-armeijan hankkimista, niin ei pidä. Ruotsissa sitä testattiin ja se oli täysi floppi.
Tämän lisäksi tärkeää on uskottavat puolustusvoimat ja osaava reservi.
– Painotan osaavaa reserviä ja sitä, että maanpuolustustietoisuus pysyy kansalla. Suomi on suomalaisten, ja maatamme puolustetaan laajalla rintamalla. Aikanaan on saatu itsemääräämisoikeus, ja maailman menoa seuratessa sen näkee, miten äkkiä se itsemääräämisoikeus voi hävitä. Afganistan on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti tilanteet voivat muuttua.
Suomi on suomalaisten, ja maatamme puolustetaan laajalla rintamalla.
Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Minna Nenonen
Jouluaaton kunniavartioita, kuorolaulua kirkkojuhlissa, kymmenien kilometrien mittaisia marsseja kesäyössä. Muun muassa tätä kaikkea sisältyy pitkän linjan reserviläisen, vihantilaisen Pasi Parkkilan vapaa-aikaan.
Kun Parkkila aikoinaan armeijan jälkeen lähti tutustumaan paikallisen reserviläisyhdistyksen toimintaan, ei mies ehkä arvannut, että vuosien varrella harrastuksesta muodostuisi elämäntapa.
– Lähemmäs parikymmentä vuotta tämä on ollut hyvinkin aktiivinen harrastus, minkä myötä on tullut erilaisia luottamustoimia, hän kertoo.
Vihannin Reserviläiset ry:n puheenjohtajana sekä Pohjois-Pohjanmaan reserviläispiirin 1. varapuheenjohtajana toimiva Parkkila istuu jo toista kautta Reserviläisliiton hallituksessa. Oman paikallisyhdistyksen lisäksi hän käy kouluttamassa muun muassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilla sekä puolustusvoimien harjoituksissa.
Ensimmäisiksi tehtävikseen Parkkila muistelee eri juhlapyhien kunniavartiot, jotka ovat näkyvä osa reserviläistoimintaa. Kunniavartioissa sankarivainajia muistetaan siten, että reserviläiset eri puolilla Suomea seisovat kaatuneiden muistomerkillä kunniavartiossa.
Parkkila kertoo, että veteraanien ikääntyessä ja heidän määrän vähentyessä kaikenlainen perinnetoiminta on lisääntynyt.
– Käydään auttamassa sotaveteraaneja ja tuetaan heitä eri tavoin. Lisäksi kootaan kuoroja aina tilanteen mukaan ja käydään laulamassa eri tilaisuuksissa.
Yhdeksi sykähdyttävimmäksi hetkekseen mies listaakin puolustusvoimien alueelliset kirkkojuhlat, joissa on päässyt laulamaan isossa reserviläiskuorossa Lapin sotilassoittokunnan säestyksellä.
Ampumaharjoituksiin ja muuhunkin maastotoimintaan Parkkila osallistuu aktiivisesti – ampumaradalle matka käy viikoittain. Kokemuksen kertyessä tie on vienyt kouluttamaan myös puolustusvoimien tapahtumiin, jotka ovat olleet vaativia mutta antoisia kokemuksia.
– Ampuminen on sotilaan perustaito, ja koska sitä ei voi noin vain kuka vaan lähteä harrastamaan, sillä tavalla se on muotoutunut monen yhdistyksen päätoimintamuodoksi.
Parkkilalle reserviläistoiminta täyttää monta iltaa viikossa, koska erinäisiä vastuutehtäviä on kertynyt luottamustoimien myötä. Aktiivireserviläinen kuitenkin muistuttaa, että rivijäsenenä toiminta ei sinänsä sido mihinkään.
– Jokainen voi osallistua oman ajankäytön ja innostuksen mukaan. Lähtemällä yhdistyksen toimintaan mukaan, pääsee näkemään, että tekemistä löytyy monenlaista.
Kokenut reserviläinen onkin innoittanut vuosien varrella muitakin mukaan, joten seitsemänä vuonna Reserviläisliitto on palkinnut hänet jäsenhankinnasta. Onpa somessa harrastuksestaan aktiivisesti tarinoiva Parkkila saanut myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Vuoden viestijä -tunnustuksen.
– Koen, että on meidän sukupolven vuoro tehdä isänmaan hyväksi töitä. Veteraanit ovat aikanaan mahdollistaneet meille vapaan isänmaan, joten on meidän tehtävä jatkaa sitä latua.
Veteraanit ovat aikanaan mahdollistaneet meille vapaan isänmaan, joten on meidän tehtävä jatkaa sitä latua.
Pasi Parkkila
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä joulukuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.