Raportti: Lännessä uskotaan Venäjästä liian hyvää, mikä johtaa epäonnistumisiin Venäjä-politiikassa
Lännessä suhtaudutaan Venäjään sinisilmäisesti, mikä on johtanut huonoon Venäjä-politiikkaan ja pelannut Kremlin pussiin. Näin sanotaan raportissa, jonka arvostettu brittiläinen tutkimuslaitos Chatham House julkaisi torstaina.
Raportin mukaan päättäjät ja suuri yleisö lännessä uskovat liian helposti Venäjää koskeviin myytteihin, jotka eivät pidä paikkaansa. Kun Venäjä-politiikka sitten pohjautuu epärealistiseen tai virheelliseen ajatteluun, länsi epäonnistuu jatkuvasti pyrkimyksessä muodostaa Venäjään toimivat ja vakaat suhteet.
Raportissa listataan 16 Venäjään liittyvää myyttiä, joihin moni lännessä uskoo ja jotka raportin mukaan edistävät Venäjän hallinnon agendaa.
Yksi myyteistä on se, että Venäjä ja länsi haluavat pohjimmiltaan samoja asioita, kuten hyviä suhteita. Raportin mukaan läntiset arvot ja intressit eivät ole yhteensopivia Venäjän tavoitteiden kanssa ja lännessä pitäisi tunnustaa se tosiasia, että Venäjä ei tällä hetkellä ole lännen kumppani.
Lännessä ei raportin mukaan pitäisi olettaa Venäjän haluavan lieventää jännitteitä, koska Kreml hyötyy sisäpoliittisesti heikoista länsisuhteista.
Raportissa esitetään myös suosituksia Venäjä-politiikan suhteen. Kirjoittajien mielestä lännen pitäisi esimerkiksi tukea vahvasti Venäjän naapurimaiden itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta sekä pitää kiinni pakotepolitiikasta.
Pakotteet ovat raportin mukaan puutteistaan huolimatta lännen tehokkain ase Venäjää vastaan.
Raportti kehottaa myös panemaan turvallisuuden talouden edelle ja hyväksymään tietyt taloudelliset uhraukset, joita seuraa tiukemmasta linjasta Venäjää kohtaan.
Chatham Housen raportin on kirjoittanut 17 pitkän linjan Venäjän ja kansainvälisten suhteiden tutkijaa.
Raportissa listataan 16 Venäjään liittyvää myyttiä, joihin moni lännessä uskoo ja jotka raportin mukaan edistävät Venäjän hallinnon agendaa.
Seuraavassa myytit ja raportin vastaväitteet niihin:
’Venäjä ja länsi ovat molemmat yhtä pahoja’
Venäjän aggressiivista ulkopolitiikkaa saatetaan vähätellä vetoamalla siihen, että länsikin on syyllistynyt vuosien varrella vääryyksiin. Tässä sivuutetaan kuitenkin se, että esimerkiksi EU:n ja Naton laajeneminen on pohjautunut uusien jäsenmaiden omaan liittymishaluun, kun taas Venäjä on pyrkinyt levittämään vaikutusvaltaansa naapurimaihinsa näiden tahdosta välittämättä.
’Venäjä ja länsi haluavat samaa’
Lännessä ajatellaan usein, että Venäjän ja lännen tavoitteet ovat pohjimmiltaan samat. Todellisuudessa läntiset arvot ja intressit eivät ole yhteensopivia Venäjän tavoitteiden kanssa, eikä tätä perustavanlaatuista eroa voi sivuuttaa. Venäjä esimerkiksi ajattelee, että vain suurvallat voivat olla täysin suvereeneja ja pienemmät valtiot kuuluvat niiden vaikutuspiiriin. Tämä on ristiriidassa euroatlanttisten arvojen kanssa.
’Venäjälle luvattiin, ettei Nato laajenisi lisää’
Venäjän nykyhallinnon mukaan Kremlille luvattiin vuonna 1990 Saksojen yhdistymisen yhteydessä, että Nato ei laajenisi enää Itä-Saksaa pidemmälle. Tähän vedoten Venäjä pitää Naton laajenemista esimerkiksi Baltiaan petoksena ja osoituksena lännen aggressiivisuudesta. Todellisuudessa mitään muodollista lupausta Neuvostoliitolle ei 1990-luvun alussa tehty.
’Venäjä ei ole konfliktissa lännen kanssa’
Koska osapuolet eivät sodi suoraan toisiaan vastaan, vaan Venäjä käyttää lännen horjuttamiseen epäsuorempia keinoja kuten vaalivaikuttamista ja kyberhyökkäyksiä, voidaan lännessä kiistää konfliktin olemassaolo. Venäjä taas pystyy esittämään itsensä uhrina, joka vain suojelee itseään lännen vihamielisyydestä. Konflikti lännen kanssa on ollut kuitenkin jo pitkään Kremlille luonnollinen tila, ja nykytilannetta voi hyvin luonnehtia konfliktiksi.
’Tarvitsemme uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelyn’
Venäjän johto haluaisi korvata etenkin Naton uudella turvallisuusjärjestelmällä, jossa se itse olisi mukana. Se olisi kuitenkin ristiriidassa läntisten arvojen kanssa ja väistämättä heikentäisi Venäjän naapurimaiden itsemääräämisoikeutta, sillä Venäjä haluaa itselleen suurvallan aseman.
’Meidän täytyy parantaa suhteita Venäjään jopa ilman Venäjän myönnytyksiä’
Lännessä moni pitää hyviä suhteita Venäjään niin itseisarvoisen tärkeinä, että niitä kannattaa tavoitella, vaikka Venäjä ei tekisikään niiden eteen myönnytyksiä. Tämäkin on ristiriidassa lännen intressien kanssa, eivätkä toiveet toimivasta yhteistyöstä esimerkiksi kauppasuhteissa, kyberturvallisuudessa tai Lähi-idässä ole toteutuneet. Paremmista suhteista haaveillaan yleensä juuri lännessä, kun taas Kreml pitää johdonmukaisesti kiinni omista näkemyksistään.
’Venäjällä on oikeus puolustukselliseen etupiiriin’
Jotkut lännessä ajattelevat, että Venäjällä pitäisi olla oikeus etupiiriin lähinaapurustossaan Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa ja että tämä jopa vahvistaisi Euroopan turvallisuutta. Se olisi kuitenkin ristiriidassa itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeuden kanssa ja murentaisi kansainvälisen turvallisuuden periaatteita. Etupiiriajattelu käytännössä myös antaisi oikeutuksen Venäjän aggressiiviselle toiminnalle, kuten alueliitoksille.
’Venäjän ja Kiinan väliin täytyy lyödä kiilaa’
Venäjän ja Kiinan yhteistyö pelottaa lännessä monia. Maiden suhteiden murentaminen lännestä käsin tuskin kuitenkaan olisi mahdollista, sillä Kiinan ja Venäjän läheiset suhteet kumpuavat lännen vastustamisen ohella myös muun muassa maantieteellisestä asemasta ja yhteisistä intresseistä.
Kiinan jatkuva vahvistuminen ja Venäjän heikentyminen taas muuttaa suhteen dynamiikkaa tulevaisuudessa luonnostaan, eikä Kiinalla ole halua muodostaa muodollista liittolaissuhdetta Venäjän kanssa.
’Lännen täytyy normalisoida suhteet Venäjään Kiinan nousun hillitsemiseksi’
Kiinan nousu aiheuttaa lännessä huolta, ja moni on jo vuosien ajan ajanut liittoa Venäjän kanssa tähän uhkaan vastaamiseksi. Ongelmana on jälleen se, että suhteiden parantuminen tapahtuisi enimmäkseen Kremlin ehdoilla ja vaatisi lännen perusarvoista luopumista.
Liitto olisi kyseenalainen siinäkin mielessä, että Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta monessa suhteessa räikeämmin kuin Kiina. Liitto Venäjän kanssa tuskin myöskään rajoittaisi Kiinan vaikutusvallan kasvua.
’Euraasian talousunioni on aito vastine EU:lle’
Euraasian talousunioni on Venäjän ja muutamien muiden entisen neuvostotasavaltojen muodostama yhteenliittymä, jota Venäjä tarjoaa EU:n kumppaniksi uuden vapaakauppa-alueen muodostamiseksi. Euraasian talousunioni ei kuitenkaan ole aito talousliitto, vaan kauppapolitiikkakin on Venäjälle ulkopolitiikan väline.
’Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän kansat muodostavat yhden kansakunnan’
Esittämällä, että ukrainalainen ja valkovenäläinen identiteetti ovat osa venäläisyyttä, Venäjä oikeuttaa puuttumisen Ukrainan ja Valko-Venäjän sisäisiin asioihin, ja vaikeuttaa niitä rakentamasta suhteita EU:hun. Todellisuudessa tällaista yhtä kansallista identiteettiä ei ole olemassa. Sekä Ukrainan että Valko-Venäjän poliittiset ja kulttuuriset juuret ovat vahvasti myös eurooppalaisuudessa, kuten Liettuan suuriruhtinaskunnassa.
’Krim on aina ollut venäläinen’
Venäjä haluaa esittää Krimin niemimaan luonnollisena historiallisena osana Venäjää, joka erosi vapaaehtoisesti Ukrainasta ja palasi osaksi Venäjää vuonna 2014. Todellisuudessa Krim on kuitenkin kuulunut Venäjälle vain 168 vuoden ajan, kun sen kirjoitettu historia ulottuu yli 2 000 vuoden taakse. Ukrainan itsenäistyttyä vuonna 1991 Krimillä ei ollut merkittävää separatistista liikehdintää ennen Venäjän miehitystä.
’1990-luvun liberaalilla markkinareformilla oli Venäjälle huono vaikutus’
Neuvostoliiton romahdettua Venäjällä tehtiin 1990-luvulla markkinauudistuksia, ja maan talous ajautui pitkittyneeseen lamaan. Tämän vuoksi moni ajattelee, että avoin markkinatalous ja Venäjä eivät sovi yhteen.
Talouden romahdus ei kuitenkaan aiheutunut markkinauudistuksista, vaan heikko poliittinen johto epäonnistui reformin toteuttamisessa. Esimerkiksi talouden yksityistäminen meni korruption takia pieleen.
’Pakotteet ovat väärä lähestymistapa’
Pakotteita kritisoidaan toistuvasti tehottomiksi, koska ne eivät ole saaneet Venäjää muuttamaan toimintatapojaan. Pakotteet ovat kuitenkin taloudellisen ylivoiman ansiosta lännen vahvin työkalu Venäjää vastaan ja konkreettinen tapa Venäjän tuomitsemiseksi. Pakotteilta ei voi odottaa liian suuria tuloksia, mutta niillä on oikeasti ollut jo hillitsevä vaikutus.
’Kaikki on kiinni Putinista’
Venäjän toiminta henkilöityy helposti presidentti Vladimir Putiniin. Vaikka Putinin asema on vankka, ei Venäjän hallinnointi ole yhden miehen show. Monilla eri toimijoilla on lusikkansa sopassa päätösten tekemisessä ja toteuttamisessa, eikä Venäjän laajan hallintokoneiston vaikutusta tule aliarvioida.
’Putinin jälkeen tulee varmasti jotain parempaa’
Toiveet lännessä kohdistuvat helposti siihen, että Putinin valtakauden jälkeen suhteet Venäjän ja lännen välillä paranevat väistämättä. Venäjän demokratisoituminen Putinin jälkeen ei kuitenkaan ole erityisen todennäköistä.
Venäjällä on rakenteellisia ongelmia, kuten olematon kansalaisyhteiskunta, ja länsivastaisuus on venäläisten keskuudessa yleistä. Länsisuhteiden voi siis odottaa jatkuvan vaikeina.
Juttua täydennetty raportissa mainituilla myyteillä klo 15.44.