Niinistön esittämä huoli hallituksen toiminnasta on asiantuntijan mukaan osin poikkeuksellista – "Kyllähän meillä on totuttu siihen, ettei presidentti puutu hallitusten toimintaan"
Suomen hallituksen tulevaisuus horjui kehysriihen aikana huteralla pohjalla. Huoleen toimintakyvystä yhtyi keskiviikkona myös presidentti Sauli Niinistö.
– Olen ollut huolissani mahdollisesta ajautumisesta parlamentaariseen umpisolmuun. Tämän huoleni olen asianmukaisesti tuonut esiin, Niinistö sanoi STT:lle keskiviikkona toimitetussa lausunnossa.
Hallituksen toimintakyky ei kuitenkaan ole – ainakaan teoriassa – presidentin päänsärky. Valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta huomauttaa, että vaikka asiasta ei ole tarkkaa juridista säännöstöä, poliittisen yhteisymmärryksen mukaan hallituksen muodostaminen ja toiminta on hallituksen vastuulla ja hallitus on poliittisessa vastuussa eduskunnalle.
– Eli presidentti pysyy poissa hallituksen muodostamisesta ja sen työskentelystä pois lukien tietysti ulkopolitiikan yhteisjohtaminen, Raunio kuvailee.
Julkisuudessa ei ole tietoa, miten ja kenelle Niinistö on huolensa ilmaissut. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) on kertonut Ilta-Sanomille käyneensä Niinistön kanssa keskustelun hallituksen tilanteesta, mutta hän ei ollut halunnut kommentoida asiaa tarkemmin.
Huolen ilmaiseminen on Raunion mukaan joka tapauksessa melko poikkeuksellista.
– Kyllähän meillä on totuttu siihen, ettei presidentti puutu hallitusten toimintaan.
Niinistö ei ole ensimmäistä kertaa päivänpolitiikan otsikoissa. Raunio sanoo Niinistön kommentoineen hallituskuvioita ensimmäisellä kaudellaan esimerkiksi vuonna 2017 perussuomalaisten hajoamiseen ja samana vuonna hallituksen kaatumiseen liittyvien spekulointien yhteydessä.
Raunion mukaan Suomessa on totuttu ensin Tarja Halosen ja nyt Niinistön kaudella siihen, että presidentti pyrkii vaikuttamaan piilossa julkisuudelta. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei presidenttien kulisseissa tekemistä yhteydenotoista johtaviin poliitikoihin ole mitään tutkittua tai muutakaan tietoa.
– Jos Niinistö on tuonut tämän esille vaikka suoralla yhteydenotolla hallituksen avainhenkilöihin, se noudattaa tätä kaavaa, että presidentit vaikuttavat nimenomaan julkisuudelta piilossa.
Raunio muistuttaa, että presidentti on tehtäviensä vuoksi jatkuvassa yhteydessä pääministeriin ja ulkoministeriin. Ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta presidentillä ei juurikaan ole toimivaltaa, joten hän on sivussa kaikesta poliittisesta valmistelusta.
Jos presidentti haluaa jollain tavalla vaikuttaa, käytössä on Raunion mukaan kaksi kanavaa. Toinen on olla kulisseissa yhteydessä eri tahoihin, ja toinen tapa on ottaa kantaa julkisten puheiden ja muiden ulostulojen kautta. Suomessa presidentit eivät jälkimmäistä väylää juurikaan käytä.
Vuosi sitten Niinistö ehdotti hallituksen niin kutsutun koronanyrkin perustamista. Tuolloin kiinnostavaa Raunion mielestä oli se suoruus tai päättäväisyys, jolla pääministeri tyrmäsi presidentin esityksen.
– Selvästi Niinistö kipuilee tämän kanssa, että hänellä on niin vähän valtaa. Se näkyy siinä, että hän on pyrkinyt eri tavoin osallistumaan presidenttikausiensa aikana myös hallituksen toimivaltaan kuuluviin kysymyksiin.
Mitään lääkettä kipuiluun Rauniolla ei ole antaa. Hän huomauttaa, että hankaluudet syntyvät siitä, että presidentit ovat Suomessa suorien vaalien vuoksi lähtökohtaisesti erittäin suosittuja, mutta valtaa heillä on todella vähän.
– Siitä seuraa tavallaan sisäänrakennettu ongelma, että presidentit ovat selvästi vähän tuskastuneita, kun he ovat niinkin paljon politiikan marginaalissa. Jos ei olisi yhteyksiä esimerkiksi Venäjän presidenttiin ja sitä kautta tulevaa julkisuutta, eipä Suomen presidentillä paljon tehtävää olisi.