Vainotut hazarat valmistautuvat Afganistanissa pahimpaan
Afganistanin hazaravähemmistö on ollut syrjitty ja vainottu jo sukupolvien ajan. Shiialaista islaminuskoa tunnustavia hazaroita on pidetty sunnalaisessa ympäristössä vääräuskoisina. Heidän kimpussaan ovat olleet vuorotellen osapuilleen kaikki: niin Taleban-liike, al-Qaida kuin viimeisenä myös Isis.
Afganistanin hallituksen kyky suojella arviolta 10–20 prosenttia maan väestöstä muodostavia hazaroita on ollut vähintäänkin puutteellinen. Pommi-iskuissa moskeijoihin, kouluihin ja väenkokouksiin on kuollut satoja ihmisiä.
Ei siis ihme, että suunnitelmat Yhdysvaltain ja Naton kansainvälisten joukkojen vetäytymisestä Afganistanista ovat lisänneet hazarojen huolta tulevaisuudestaan entisestään. Naton mukaan Resolute Support -operaation jatkosta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä. Natossa odotetaan nyt Yhdysvaltain uuden hallinnon linjauksia.
Presidentti Donald Trumpin kaudella tehty Yhdysvaltain ja Taleban-liikkeen sopimus ulkomaisten joukkojen poistumisesta toukokuun alkuun mennessä on toistaiseksi voimassa, vaikka amerikkalaiset ovat syyttäneet talebaneja sen rikkomisesta väkivaltaisilla iskuilla.
Ilman Yhdysvaltoja Resolute Support tuskin jatkuu. Nato-operaation toiseksi suurin maa Saksa ilmoitti muutama päivä sitten jatkavansa joukkojensa toimintavaltuutta Afganistanissa ensi vuoden tammikuuhun.
Afganistanissa olevat suomalaissotilaat toimivat maan pohjoisosassa saksalaisten alaisuudessa. Suomen joukon koko supistui joulukuun alussa aiemmasta 60:stä vain 20:een.
Monien muiden tavoin myös hazarat arvioivat ulkomaisten sotilaiden lähdön johtavan – kaikista päinvastaisista vakuutteluista huolimatta – Afganistanin hallinnon kaatumiseen ja uuteen sisällissotaan. Monen hazaran mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ase käteen ja yrittää vastata itse omasta turvallisuudesta.
Tällaiseen ratkaisuun päätyi myös Hamidullah Asadi, joka liittyi Isisin pommi-iskusta toivuttuaan hazarojen aseelliseen liikkeeseen.
– Meidän oli pakko tarttua aseisiin. Odotuksemme niitä kohtaan, joiden piti puolustaa meitä, eivät täyttyneet, Asadi sanoo.
Siinä missä talebanit tappavat ja sieppaavan hazaroita Afganistanin teillä, kertovat hazarataistelijat vuorostaan sieppaavansa Taleban-liikkeen jäsenten sukulaisia, joita sitten käytetään neuvotteluvalttina hazarojen vapauttamiseksi.
Hazarojen aseellinen joukko toimii vähemmistön perinteisellä asuinalueella, Hazaradzatissa, Afganistanin keskiosan vuoristoisella ylängöllä, jossa talvet ovat ankaria. Turvallisuustilanne on siellä parempi kuin esimerkiksi pääkaupungissa Kabulissa, mistä monet hazarat ovat muuttaneet maaseudulle.
Aina maiseman vaihdoskaan ei auta: Kabulista lähtenyt Murad Ali Haidari luuli suojelevansa muutolla perhettään, mutta hänen poikansa sai silti marraskuussa surmansa Bamiyanissa. Aiemmin rauhallisena pidetty alue on nyt täynnä tarkastuspisteitä, joissa syynätään autoja ja tentataan niiden matkustajia.
– Lähdimme Kabulista Bamiyaniin voidaksemme elää rauhallisessa paikassa. Nyt kun lähtee kotoa, on vaikeaa kuvitella palaavansa elossa takaisin, Haidari sanoo.
Afganistanin Taleban-hallinto syrjäytettiin Yhdysvaltain johtamissa sotatoimissa jo parikymmentä vuotta sitten. Vaikka olot maassa eivät koskaan täysin rauhoittuneet, ainakin hazarat hyötyivät muutoksesta. He muun muassa ryhtyivät kouluttamaan innokkaasti lapsiaan, myös tyttöjä.
Talebanin ja Afganistanin hallituksen viime syksynä alkaneiden rauhanneuvottelujen onnistuminen on vielä hyvin epävarmaa, mutta jos lopputulos on talebanien paluu jonkinlaiseen valta-asemaan – ilman ulkomaisia joukkoja maassa – ei Afganistanin tulevaisuus näytä hazarojen näkökulmasta kovin hyvältä.
Shawali Nizampoor erosi Afganistanin asevoimista ja siirtyi hazararojen oman asejoukon riveihin.
– Meidän täytyy olla valmiina, hän perustelee.