"Olemme aika pieni porukka" – Jouni Ovaskasta keskusta kompuroi ulko- ja turvallisuuspolitiikan kapulanvaihdossa

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ei poliittisia pikavoittoja. Saat tankata pitkät illat raportteja ja tutkimuksia, jotka vilisevät ammattijargonia.

Kun naputtelet twiitin, se kannattaa lukea läpi uudestaan ja uudestaan – ettei vaan pääse syntymään väärinkäsityksiä.

Sellaista on erikoistuminen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jos asiaa kysyy ensimmäisen kauden kansanedustaja Jouni Ovaskalta (kesk.).

Suuressa valiokunnassa keskustan valiokuntavastaavana toimiva Ovaska kokee, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla keskustan ”kapulanvaihto” sukupolvelta toiselle on jäänyt tekemättä.

Konkariedustajat Seppo Kääriäisestä Sirkka-Liisa Anttilaan ovat päättäneet eduskuntauransa. Europarlamentaarikko Mauri Pekkarisen uusi pelikenttä on Brysselissä.

Matti Vanhasella ja Antti Kaikkosella ei ministereinä ole mahdollisuutta parantaa maailmaa eduskunnan kuppilassa.

Me ulkopolitiikkaan vihkiytyneet keskustan edustajat olemme aika pieni porukka, Ovaska huomauttaa.

Hän arvioi, että muissakin puolueissa kokeneen kaartin väheneminen näkyy erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla.

Nuorempi polvi pui maailmanmenoa keskenään – myös yli puoluerajojen.

– Silti ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aiheena harvinaisempi kuin vaikkapa sote-uudistus tai oppivelvollisuuden laajentaminen, Ovaska aprikoi.

Vielä tänäkin päivänä ulkopolitiikasta tulee monelle mieleen Paasikiven–Kekkosen linja.

Opin keskeinen kulmakivi oli se, että onnistuminen ulkosuhteissa koettiin jopa tärkeämmäksi kuin maan sisäisten asioiden hoitaminen.

Ovaskasta periaate pätee edelleen.

Myös Kääriäisen tuore kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa heijastelee samansuuntaista ajattelua.

– Puolueiden kannattaa rohkaista nousevia kykyjään perehtymään kansainvälisiin kysymyksiin ja ulkopolitiikkaan, Suomen tärkeimpään asiaan, pitkän linjan vaikuttaja alleviivaa.

Ovaskan tavoin Kääriäinen on pannut merkille, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on eduskunnassa vähäistä.

– Ulkopolitiikan osaajat ja harrastajat ovat vähentyneet eikä näihin kysymyksiin paneutuvia poliitikkoja ole milloinkaan ollut tungokseen asti, Kääriäinen toteaa MT:n kirjoituksessaan.

Ovaska kokee, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ajatellaan ”edelleen aika paljon historian kautta”.

– Olisihan hienoa nähdä, että eduskunnassa täysi sali puhuisi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Peräänkuuluttaisin lisää periaatteellista ja näkemyksellistä keskustelua. Vaikka Suomella on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pitkäjänteinen ja vakaa linja, voisimme joskus väitelläkin.

Ovaskasta debatti kerran vaalikaudessa laadittavasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ei riitä.

Hän vetoaakin puhemiesneuvostoon, jotta se raivaisi keskustelulle enemmän tilaa.

Nykyisin kansainvälistä politiikkaa ei voi irrottaa omaksi saarekkeekseen – jos se oli ylipäätään koskaan mahdollista.

– Voimme katsoa BBC:n, CNN:n ja Fox Newsin uutisia ja arvioida itse, mikä on poliittinen tilanne Yhdysvalloissa. Mutta esimerkiksi Venäjän uutisia ei tule seurattua samalla tavalla.

Edustaja kokee, että yhteydet itänaapuriin ovat vähentyneet, vaikka kokeneilla kansanedustajilla ja virkamiehillä voi olla vielä vanhoja kontakteja jäljellä.

– Ehkä Krimin pakotteet ovat syynä Venäjä-kontaktien vähäisyyteen. Ei meillä ole parlamenttien välillä sellaista yhteistyötä, joka näkyisi kansanedustajatasolla, Ovaska harmittelee.

– Minulla ei ole tietoa siitä, mitä venäläinen kansanedustaja ajattelee maailman menosta. Henkinen muuri on vain kasvanut. Olemme nykyisin osa EU:ta, joten hoidamme omat suhteemme siitä viitekehyksestä käsin.

Yhdysvaltain presidentinvaalien uutisointia on tullut viime viikkojen aikana joka tuutista. Moni lienee jo yliannostuksen partaalla.

Ovaskasta sillä on kuitenkin Suomen kannalta väliä, kuka rapakon takaista suurvaltaa johtaa.

– Joku voisi ajatella, että Donald Trumpin voitto olisi ollut hyvä asia Suomen kannalta. Suomi olisi voinut toimia jonkinlaisena välittäjänä suurvaltojen kesken. Joku saattaisi tätä hehkuttaa, mutta minä en.

Vaikka Suomi sai osakseen valtaisaa mediahuomiota esimerkiksi Trumpin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin tapaamisen yhteydessä, Ovaskasta ulkopolitiikan vakaus on olennaisempaa.

– On paljon parempi, että harjoitetaan monenkeskistä yhteistyötä. On tärkeää, että YK, terveysjärjestö WHO ja kauppajärjestö WTO saadaan toimimaan. Nämä ovat niitä painavia asioita. Jos Trump puhuu haastattelussa Suomen metsistä, se ei ehkä pidemmän päälle luo vakautta meidän ulkopolitiikkaamme.

Toisaalta Ovaska varoittaa innostumasta liikaa Joe Bidenin voitosta. Moni odottaa malttamattomana, että uusi presidentti lunastaa odotukset niin sanotun ”liberaalin hetken” luomisesta.

– Siinä on riskinsä. Nyt valtiojohtajien kommentit Bidenin valinnasta ovat olleet aikamoista hehkutusta. Jotkut ulostulot ovat olleet sen suuntaisia, että messias-Biden on tullut. Se kuitenkin vain lisää vastapuolen pettymystä.

– Nyt tarvitaan keskustalaisessa hengessä sillanrakentajia. Ikinä ei saa ottaa selkävoittoja eikä nolata vastapuolta. 

Ovaska pitää selvänä, että uusia ”trumpeja” tulee. Siksi Euroopan unionin on pystyttävä seisomaan omilla jaloillaan.

Ovaska myöntää, että trumpilaiseen, show-elementeillä höystettyyn ulkopolitiikkaan verrattuna keskustalaiset prinsiipit ovat puisevia.

Puolue nojaa monenkeskiseen sääntöpohjaiseen yhteistyöhön ja ennustettavaan turvallisuusympäristöön.

Nyt ajattelua pitää Ovaskan mukaan vielä laajentaa kattamaan ilmastonmuutoksen ja hybridisodankäynnin uhat.

EU:ssa on Ovaskan mukaan käytävä keskustelua siitä, minkälainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimija unioni haluaa tulevaisuudessa olla.

– Emme me rakenna EU:sta omaa Natoa, mutta tiedonvaihdossa, tutkimuksessa ja teknologiassa pitää parantaa yhteistä kykyä reagoida haasteisiin.