"Tämä on meidän sukupolvemme sota" – Suomalaiset tekstiiliyritykset kävivät aikailematta töihin, kun suojavarustepula yllätti
Kun koronaepidemia maaliskuussa rantautui Suomeen, havahduttiin suojavarustepulaan. Syntyi huoli siitä, riittävätkö hengityssuojaimet edes kaikkein kriittisimpään sairaanhoitoon.
Poikkeuksellinen kriisi pääsi yllättämään myös Huoltovarmuuskeskuksen, jonka varastot eivät olleetkaan niin laajat kuin vielä helmikuussa ennen pandemian räjähdystä oletettiin.
Suomessa ei kriisin alkaessa ollut omaa hengityssuojaintuotantoa, ja Huoltovarmuuskeskus pyrki hankkimaan suojaimia eri puolilta maailmaa. Työtapaturmiakin sattui, kun kaikki tilatut suojaimet eivät olleet sairaalakäyttöön tarkoitettujen eurooppalaisten standardien mukaisia.
Hädän hetkellä kymmenet suomalaiset tekstiilialan yritykset päättivät kantaa kortensa kekoon ja alkaa valmistaa suojavarusteita.
Yksi niistä on Kurikassa sijaitseva, vuodesta 1935 toiminut Tella, jonka päätuote ovat olleet erilaiset lakit.
Tellan piti kevään aikana levittäytyä nykyistä laajemmin ulkomaille. Saksa ja Ruotsi olivat jo auenneet, vuorossa olivat Norja ja Ranska. Kansainvälistymisen eteen oli tehty paljon työtä. Tarkoitus oli myös lanseerata pieni vaatemallisto.
– Korona tuli ja kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, Tellan toimitusjohtaja Liina-Maaria Lönnroth kertoo.
Kun suojainten loppuminen keikkui otsikoissa uhkaavana, kolmisen vuotta isoisoisänsä aloittamaa yritystä luotsannut Lönnroth kävi mietteliääksi.
– Ajattelin, että mitäs jos me alkaisimme tehdä maskeja.
Korona tuli ja kaikki suunnitelmat menivät uusiksi,
Lönnroth soitti 91-vuotiaalle paapalleen, yrityksen edelliselle toimitusjohtajalle Antero Saksalle ja kysyi neuvoa.
– Tiedustelin, että paljonkohan siihen maskin tekemiseen menisi aikaa. Paapalla on tuntumaa volyymitason työhön.
Paljastui, että Tella oli aikaisemminkin valmistanut suojatakkeja, -lakkeja ja -maskeja ruotsalaiselle Mölnlyckelle. Yhteistyö loppui 1960- ja 70-luvuilla tuotannon siirtyessä halvempien kustannusten maihin.
Tämä innosti Lönnrothia entisestään.
– Ajattelin, että nyt ovat referenssit kunnossa, hän hymyilee.
Yhtä kaikki homma piti aloittaa alusta. Ei ollut materiaaleja eikä tekijöitäkään. Lisäksi oli toimittava nopeasti. Muutamassa päivässä maskista oli jo prototyyppi valmiina ja samalla viikolla Lönnroth oli tarkistuttamassa maskin ergonomiaa ensimmäisessä infektiotiimissä.
Samaan aikaa alkoi yhteistyö kotimaisen materiaalivalmistajan kanssa. Sellaiseksi löytyi kuitukankaita valmistava Suominen Oyj. Se pystyi kehittämään ja valmistamaan kiireisessä aikataulussa kankaan maskiin.
Lönnroth etsi jatkuvasti uusia kontakteja ja oli yhteydessä myös eri viranomaisiin ja Huoltovarmuuskeskukseen.
– Siinä hälytystilassa kaikki painoivat töitä vuorokaudet ympäri. Ei ollut väliä, mihin aikaan soitti. Joka paikassa vastattiin puhelimeen, Lönnroth kertoo.
Siinä hälytystilassa kaikki painoivat töitä vuorokaudet ympäri.
Kun mediassa alettiin vaatia suomalaisen suojaintuotannon käynnistämistä, Tellalla oli jo täysi höyry päällä.
Maskin jälkeen Tella otti valikoimaan suojatakin, jonka kanssa se pääsi markkinoille Suomessa ensimmäisenä. Sitä alkoi ommella Jalasjärvellä sijaitseva Lennol.
– Kun me saimme malliston valmiiksi, tuotanto oli käynnissä jo seuraavalla viikolla, Lönnroth kehaisee.
Nopeasti havaittiin, ettei Lennolinkaan kapasiteetti ole riittävä. Lönnroth alkoi etsiä yhteistyökumppaneita lähiseudulta.
– Kartoitin, missä on osaamista ja koneita.
Molempia löytyi lähitienoilta. Mukaan projektiin saatiin muun muassa Lapuan Kankurit, Jokipiin Pellava, ilmajokinen osuuskunta Sopiva, Univision Jämijärveltä sekä huonekalualan konkarit, kauhavalainen Unico ja kauhajokinen Adea.
Useat alihankkijat varmistivat osaltaan, että tuotanto jatkuisi, vaikka jossakin yksikössä epidemia pääsisi valloilleen.
Tellan pika-aikataululla käyntiin polkaiseman suojavarustetuotannon ansiosta lähiseudun yrittäjät saattoivat perua lomautuksiaan, osa palkata jopa lisää väkeä.
– Tähän liittyy suorastaan koskettavia tarinoita. Kuten vaikkapa morsiuspukuliikkeen juuri perustanut yrittäjä, joka ei pudonnutkaan polvilleen kaikkien häiden peruunnuttua, vaan saattoi alkaa ommella suojavarusteita, Lönnroth kertoo.
Mainostoimisto Santala Print Oy:llä oli ompelimo, jota he laajensivat valmistaakseen Tellan tuotteita.
– On mahtavaa, että olemme voineet tehdä täysin suomalaisen tuotteen, Lönnroth iloitsee.
Se tosin tarkoittaa, että hinnalla ei pystytä kilpailemaan. Tätä kompensoidaan Lönnrothin mukaan laadulla, toimitusvarmuudella ja matalammilla ekologisilla kustannuksilla.
– Vaikka tuotteemme ovat kertakäyttöisä, ne kestävät jopa useita pesuja erityisesti hoivakäytössä. Kotimaassa valmistettua ei myöskään tarvitse kuljettaa lentokoneella pitkiä matkoja.
Parhaillaan on menossa sertifiointiprosessi.
– Meillä on nyt tuote, joka on testauksen ja palautteen perusteella kehitetty niin viimeisen päälle, että sille kannattaa hakea sertifiointi, Lönnroth sanoo.
Taiteen maisteriksi valmistuneelle Lönnrothille korona-ajan aiheuttama kokemus on ollut käänteentekevä.
– Suurimman kriisin ollessa päällä tunsin valtavaa iloa siitä, että saan tehdä jotain näin merkityksellistä ja samalla hyödyntää kaikkea osaamistani.
Hän kiittelee yhdessä tekemisen fiilistä alihankkijoiden kanssa.
– Santalan toimitusjohtaja Turo Santala totesi minulle, että tämä on meidän sotamme. Nyt on meidän sukupolvemme aika auttaa isänmaata omalla osaamisellamme
Kesällä epidemia osoitti hiipumisen merkkejä, mutta elokuussa tartunnat ovat olleet jälleen noususuunnassa.
– Seuraava iso haaste on saada tilauskanta säilymään, Lönnroth sanoo.
Hän toivoo, että se on mahdollista. Huoltovarmuuden kannalta olisi hänen mukaansa tärkeää vakiinnuttaa suojavarusteiden tuotanto Suomessa.
– Se edellyttää, että olisi tietty pohjatuotanto ja tarvittaessa kapasiteettia voitaisiin nostaa reilusti, Lönnroth linjaa.