Metsästys voi lisätä susien pihakäyntejä ja heikentää niiden geenipohjaa, kertoo suurpetoprofessori

Viime talvena metsästettiin 81 sutta, ja tulevalle talvelle suunnitellaan uutta jahtia. Suomen riistakeskus esittää nyt 109 suden metsästyskiintiötä. Maa- ja metsätalousministeriö tekee esityksen pohjalta päätöksen marraskuussa.

Mittavalla sudenmetsästyksellä ei kuitenkaan välttämättä saavuteta tavoitteita siitä, että sudet kävisivät jatkossa vähemmän ihmisten pihoissa. Metsästyksen vaikutukset voivat olla jopa päinvastaisia, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) suurpetojen ekologian tutkimusprofessori Otso Huitu.

Paikallisten susityhjiöiden luominen ei näytä toteutuneen metsästyksellä.

– Keskeinen tekijä ilmiössä on se, että sudet asuttavat tehokkaasti tyhjentyneen alueen, eli metsätyspoiston vaikutus on hyvin lyhytaikainen ja ohimenevä, hän kertoo.

Metsästyskiintiöalueilla eläviä susilaumoja ei kaikissa tapauksissa saada ammuttua viimeistä yksilöä myöten. Lauman hajoaminen voi tuoda susia pihapiireihin etsimään ravintoa.

– Jos lauma hajoaa erityisesti lisääntyvien yksilöiden kuoleman myötä, tehokas saalistusyksikkö hajoaa ja jäljelle jäävät yksilöt saattavat joutua turvautumaan helpompaan saaliseen, esimerkiksi ihmisten yhteydessä eläviin eläimiin, Huitu kertoo.

Metsästäjien liikkuminen saa myös sudet pakenemaan, vaikka laukauksia ei edes ammuttaisi.

– Susi on luontaisesti erittäin ihmisarka, ja jo pelkkä metsästystilanne saattaa ajaa sudet liikkeelle ja mahdollisesti silloin helpommin myös ihmisten pihoihin.

Huitun mukaan tutkimuksissa on myös havaittu, että mitä suurempi luontainen saalistarjonta sudella on, sitä pienempi on tuotantoeläinvahinkojen määrä.

Huitu kertoo, että viime talven metsästyksestä on vielä niin vähän aikaa, että kaikkia sen vaikutuksia on mahdotonta arvioida eikä niitä ole selvitetty tieteellisesti.

– Ainoa tähän asti todennettavissa oleva vaikutus on yksilömäärän kasvun pysähtyminen ja se, että tyhjentyneet reviirialueet monesti täyttyivät hyvin nopeasti.

Huitun mukaan metsästyksen suurimmat riskit liittyvät siihen, että susien geneettinen monimuotoisuus vähenee entisestään. Metsästyskiintiöalueiden asettamisessa pyritään huomioimaan susien sisäsiittoisuustilanne, mutta monimuotoisuuden katoaminen on pienissä populaatioissa aina nopeampaa kuin isoissa, suurpetoprofessori huomauttaa.

– On vaikeaa nähdä, miten metsästyksellä saataisiin edistettyä itäisen ja läntisen Suomen geneettisesti eroavien susikantojen sekoittumista.

Luke arvioi, että viime keväänä Suomessa oli 430 susiyksilöä. Sudet ovat sen jälkeen saaneet uusia pentuja.

Luken populaatiomalli ennustaa kannan kooksi tämän vuoden marraskuuksi 490–690 sutta.

Jos metsästystä ei ensi talvena olisi, ennuste olisi noin 475 yksilöä ensi maaliskuussa. 109 suden metsästyskiintiö ensi talvelle muuttaa kuitenkin tilanteen.

– Jos tästä vähennetään kiintiö kokonaisuudessaan, susien määrä putoaa selvästi alle 400 yksilön, Huitu kertoo.

Maa- ja metsätalousmonisteriö asetti vuonna 2025 Suomen susikannalle suotuisan suojelun tasoksi 273 yksilöä.