Lukijalta: Sivistysvaltio ei voi hukata koulutettuja osaajiaan
Suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa järjestöillä on ollut vuosikymmenten ajan merkittävä rooli. Ne ovat tuoneet palveluihin osaamista, vertaistukea, ennaltaehkäisevää työtä, kokemustietoa ja paljon sellaista apua, jota julkinen järjestelmä ei yksin pysty tuottamaan.
Nyt tätä rakennetta ollaan kovalla kädellä purkamassa.
STEA-rahoitusten leikkaukset eivät tarkoita vain sitä, että järjestöiltä lähtee avustuksia. Ne tarkoittavat myös toimintojen loppumista, muutosneuvotteluja ja korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden joutumista työttömiksi.
Ja tässä on yksi asia, joka minua erityisesti mietityttää.
Suomi on käyttänyt valtavasti resursseja näiden ihmisten kouluttamiseen. Järjestöihin on vuosien aikana kertynyt valtava määrä erityisosaamista esimerkiksi ikääntymisestä, vammaisuudesta, mielenterveydestä, lapsiperheistä, päihdeongelmista ja sairauksien ehkäisystä.
Nyt osa tästä osaamisesta ollaan menettämässä.
Onko tämä todella viisasta aikana, jolloin samaan aikaan puhumme osaajapulasta, palvelujen vaikuttavuudesta ja ennaltaehkäisyn merkityksestä?
Minusta tässä pitäisi nähdä myös paljon laajempi kysymys kuin järjestöjen rahoitus.
Mitä tapahtuu suomalaiselle hyvinvointiosaamiselle, kun järjestöjen rakentamia rakenteita puretaan?
Ja ehkä kaikkein ristiriitaisinta on se, että tämä tapahtuu aikana, jolloin niin sanotut sivistyspuolueet ovat vallassa.
Sivistystä ei ole vain koulutus. Se on myös kykyä tunnistaa yhteiskuntaan vuosikymmenten aikana rakennettu osaaminen – ja huolehtia siitä, ettei sitä hukata lyhyen aikavälin säästöjen vuoksi.
Hanna Holma
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/