Rakastuin mä looseriin
Suomen pop-historian legendaarisimpiin bändeihin lukeutuva milleniaaliduo Nylon Beat teki näyttävän comebackin. Jäähallien katsomot täyttyvät ja lisäkonserttia pukkaa.
Nylon Beatin valovoimaiset laulajat Jonna ja Erin löivät itsensä läpi suomalaisten tietoisuuteen 1990-luvun puolivälissä. Me kasarin lapset muistamme Nylon Beatin muun muassa nuorten tv-ohjelmasta Jyrkistä.
2000-luvulle tultaessa bändi pisti pillit pussiin, kunnes muutama vuosi sitten he rynnivät suomalaisten kuulokkeisiin ja keikkalavoille aivan uudella energialla.
Miten ihmeessä Nylon Beat onnistui niin hyvin paluussaan? Suomalaisten nostalgiatrippi on ilmeisin vastaus, mutta se ei riitä alkuunkaan.
Minulla on teoria.
Me suomalaiset haemme Nylon Beatista turvaa tässä niin eriskummallisessa maailmanajassa. Nylon Beatin vanha ja uudempi tuotanto antaa meille mahdollisuuden hengittää ja voimaantua.
Me saamme Jonnalta ja Eriniltä muistutuksen siitä, että voi olla muutakin kuin suurvaltojen narsistijohtajien sekoiluja, rikollisia hyökkäyssotia, identiteettipoliittisia sometaisteluita ja rasistisissa lippalakeissa heiluvia vallanpitäjiä.
Mitä Nylon Beat sitten tarjoaa dystopioiden tilalle? Väitän, että ainakin alitajuisen lupauksen yhteisöllisestä, avarakatseisesta ja tulevaisuuteen tähtäävästä Suomesta. Sellaisesta Suomesta, jossa ollaan kaikki mukana omina itsenämme. Vai mitä muuta voi ajatella, kun Jonna ja Erin laulavat:
Mä voittajaani katselin: oot mun
Oon sun
Tänä yönä viimeinkin
Rakastuin mä looseriin
Joka aito on, ja vielä enemmän
Kun Jonna ja Erin laulavat looserista, eivät he laula häviäjästä vaan meistä tavallisista suomalaisista. Arjen sankareista.
Nimenomaan arjen aitoudelle ja toistemme keskeneräisyyden hyväksymiselle on huutava tarve. Meidän täytyy vain uskaltaa sanoa – tai laulaa – haaveemme ääneen.
Loppuvuodesta Nylon Beatin fanit pääsevät oikein teemaristeilylle pitämään hauskaa. Naikkareiden 30. vuotisjuhlaristeilyllä popitetaan täysillä.
Sattumoisin Suomen Keskusta risteilee eduskuntavaalien teemalla samoilla itämeren aalloilla tammikuun lopulla. Molempia risteilyjä yhdistää sama ydinviesti: kohti huomista parhaiden biisien voimin ja sukupolvet yhdistäen.
Mun on helppo hengittää
Kun tunnen lähelläin sun olkapään
Oon niinkuin osa sua ja sun elämää
Et fuulaa ystävää, sä oot vain mun, oon sun
Ensi keväänä äänestämme vaaleissa sun ja mun puolesta.