Lukijalta: Soten iso kysymys vuonna 2027: kuka maksaa kasvavan hoidon tarpeen?
Hyvinvointialueilla valmistellaan jo vuoden 2027 talousarvioita. Tilanne on haastava, sillä alueet eivät ole taloutensa herroja. Valtio päättää rahoituksen tason, mutta hyvinvointialueiden tehtäväksi jää päättää, mistä rahat käytännössä otetaan ja mistä säästetään.
Suuri ongelma on siinä, ettei valtiolta tuleva rahoitus kasva samassa tahdissa kuin palveluiden tarve kasvaa väestön ikääntyessä.
Tähän liittyy yksi merkittävä muutos, josta on puhuttu yllättävän vähän.
Hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioidaan tänä vuonna noin 80 % sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen arvioidusta kasvusta. Ensi vuodesta lähtien osuus laskee 60 prosenttiin.
Muutoksella tavoitellaan valtiontalouden säästöjä ja soten kustannusten kasvun hillitsemistä. Ja tästä päästään kysymykseen, josta pitäisi puhua paljon enemmän:
Miten hyvinvointialueiden odotetaan vastaavan kasvavaan palvelutarpeeseen, kun valtio päättää huomioida rahoituksessa tarpeen arvioidusta kasvusta enää 60 prosenttia?
Hyvinvointialueilta odotetaan edelleen kustannusten kasvun hillitsemistä toimintatapoja ja palvelurakennetta kehittämällä.
Tehokkuuden lisääminen ja turhan byrokratian karsiminen ovat järkeviä tavoitteita. Mutta tehostuspuheella ei voida loputtomasti peittää sitä tosiasiaa, että palvelujen järjestäminen maksaa.
Jossain vaiheessa – aika nopeastikin – tulee vastaan raja siinä, kuinka paljon toimintaa on mahdollista tehostaa ilman, että samalla vähennetään ihmisten oikeasti tarvitsemia palveluita.
Lisäksi valtio vähentää hyvinvointialueiden rahoitusta sillä perusteella, että alueet voivat korottaa asiakasmaksuja.
Alueet voivat toki päättää olla korottamatta niitä, mutta silloin puuttuva raha on löydettävä muualta. Valinnanvapaus on aika näennäistä, jos vaihtoehtoina ovat esimerkiksi säästäminen ikäihmisten hoivassa, palvelupisteiden vähentäminen tai henkilöstön irtisanominen.
Silloin ei enää puhuta vain tehokkuudesta, vaan ihmisten saamista palveluista. Samalla on hyvä kysyä, miten säästöt vaikuttavat pidemmällä aikavälillä. Kasvatetaanko hoitovelkaa ja voivatko tämän päivän säästöt johtaa suurempiin hoitokustannuksiin tulevina vuosina?
Sosiaali- ja terveyspalveluja ei voida tarkastella vain menoeränä valtion Excelissä. Kyse on siitä, pääseekö ihminen lääkäriin ja saako hän tarvitsemansa avun riittävän ajoissa.
Vuoden 2027 sote-keskustelun olennainen kysymys onkin se, pystymmekö vastaamaan kasvavaan hoidon ja palvelujen tarpeeseen, kun palvelutarpeen arvioidusta kasvusta huomioidaan rahoituksen laskennassa vain 60 prosenttia, ilman että hoitoon pääsy heikkenee?
Petra Schulze Steinen, Valkeakoski, Pirkanmaa
Aluevaltuutettu ja aluehallituksen 2. varapuheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/