Essee: Eurooppa eksyksissä – mistä uusi visio?
Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.
Euroopan talouskehitys, talouden dynamiikka ja innovaatiot ovat jo pitkään polkeneet paikallaan. Maanosamme ylpeili vuosisatojen ajan tieteellisellä, teknisellä ja teknologisella osaamisellaan.
Eurooppalaisia nobelisteja tuli useilta tieteenaloilta, luotiin ensimmäiset luotijunat ja yhteiseurooppalaisena hankkeena rakennettiin Concorde. Nyt on kaikki toisin.
Taantumuksen anatomia
Yhdysvallat ja Kiina ovat menneet menojaan, ja ero kasvaa vuosi vuodelta. Euroopan valtioiden keskittyessä puolustamaan saavutettuja etuja muualla maailmassa tehdään töitä enemmän, lomaillaan vähemmän, verotetaan keskimäärin kevyemmin ja luodaan talouteen siten enemmän arvonlisää.
Eurooppalaisissa keskusteluissa on sen sijaan noussut esiin jopa nelipäiväinen työviikko. Tämän hyödyistä puuttuu ainakin tällä hetkellä kaikki tieteellinen evidenssi, mutta sekin kertoo paljon nykyisestä eurooppalaisesta ilmapiiristä.
Mario Draghin vuoden takainen raportti nosti esiin lukuisia Euroopan kipupisteitä. Valituksen sijaan Draghi esitti myös useita konkreettisia korjaustoimia. Eurooppalaiseen tyyliin ehdotukset on kuitenkin työnnetty pöytälaatikkoon. Kuinka moni meppi tai suomalainen kansanedustaja on raportin edes lukenut?
Visioton Eurooppa
Eurooppaa vaivaa kunnianhimon ja visioiden puute. Draghin raportti kiinnitti huomiota eurooppalaisen puolustusteollisuuden yhteishankkeiden lisäksi yhteiseurooppalaisen infrastruktuurin rakentamiseen, kuten esimerkiksi maanosan laajuiseen luotijunaverkon luomiseen.
Visioidenkin suhteen kontrasti Yhdysvaltoihin on ollut jo pitkään pysäyttävä. Kun Yhdysvalloissa suunnitellaan jo matkoja Marsiin, Suomesta ei saada aikaan edes tunnelia Tallinnaan, puhumattakaan tunneliyhteydestä Ruotsiin.
Tunnelilla olisi valtava merkitys paitsi huoltovarmuudelle myös koko Euroopan turvallisuudelle: EU:n ja Naton itäraja on strategisesti merkittävä tänään ja huomenna.
Demokratian ilmapuntari laskee
Viimeisin esimerkki EU:n saamattomuudesta liittyy kiinalaisen halpatuonnin torjumiseen. Ongelma on ollut näkyvissä vähintään vuosikymmenen, mutta ratkaisut ovat jääneet puolitiehen.
Kiinalainen kertakäyttömuoti uhkaa eurooppalaista tekstiiliteollisuutta, ihmisten terveyttä ja ympäristöä mittakaavassa, jota ei kahden euron “rankaisutullilla” korjata. Jos Donald Trump onnistui vetämään Eurooppaa kölin alta viime kesän kauppaneuvotteluissa, Xi Jinping tekee sen pian muovilla ja massatuotannolla.
Eurooppalaisten kasvava epäluottamus yhteiskuntaa ja valtavirtapoliitikkoja kohtaan kuuluu koko ajan kasvavina ja vaikeina kysymyksinä:
“Miksi palkkani ei riitä? Miksi maksamme koko ajan lisää veroja? Miksi rikollisuus rehottaa ja miksi kukaan ei tunnu tekevän sille mitään?”
Tässä kontekstissa on selvää, että perinteisten puolueiden ja poliitikkojen julistukset oikeusvaltiosta ja demokratiasta eivät enää resonoi kuten ennen.
Populistipuolueet kapitalisoivat tämän tyhjiön tarvittaessa tunteen avulla. Samalla valtavirta-ajattelun kyvyttömyys ratkaista edes kansallisia ongelmia on realisoitunut toteen.
UUDISTUUKO EUROOPPA VASTA KRIISIN KAUTTA?
Kiinan, Yhdysvaltojen ja jopa Venäjän silmissä Eurooppa on edelleen poliittinen ja sotilaallinen kääpiö.
Ukrainaa tukeva “halukkaiden koalitio” on paljastunut lähinnä julkilausumien fordilaiseksi tuotantolinjaksi. Euroopalla ei ole yhteistä päämiestä eikä yhteistä tahtotilaa. Tämän sijaan nyt on jopa vaarallinen johtajuusvaje.
Historian valossa Euroopan suuret renessanssit, uudelleensyntymiset, ovat syntyneet vasta kriisien jälkeen. Onko edessä jälleen hetki, jolloin todellinen johtajuus nousee esiin vasta sodan tai kollektiivisen shokin myötä?
PÖYTÄ ON KATETTU STUBBILLE
Euroopan suurten valtioiden kärvistellessä sisäisten ongelmiensa kanssa Euroopan johtajuusvajeen voisi täyttää tasavallan presidentti Alexander Stubb. Hänen osaamiselleen ja visioilleen on nyt jopa sosiaalinen tilaus.
Stubbin edustama arvopohjainen realismi ei ole kansallismielistä populismia, vaan eteenpäin katsovaa strategista ajattelua. Se on juuri sitä, mitä Eurooppa nyt tarvitsee: rohkeutta katsoa maailmaa sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin toivoisimme sen olevan.
Pekka Väisänen on valtiotieteilijä, yhteiskuntatieteiden tohtori ja Mission Grey -killan jäsen, joka väitteli vuonna 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin poliittisesta ajattelusta.
