Yhdysvaltain ja Kiinan suurvaltakilpailu pysyy diileistä huolimatta – Trump ja Xi tapaavat torstaina
Yhdysvaltain ja Kiinan johtajien torstain tapaamisen alla on kerrottu osapuolten saavuttaneen periaatteellisen sovun ajankohtaisissa kauppakiistoissa.
Kiinan presidentti Xi Jinping ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump käyvät tulevassa tapaamisessaan perusteellisia keskusteluja tärkeistä kysymyksistä, Kiinan ulkoministeriö kertoo.
Ministeriö vahvistaa, että presidentit tapaavat huomenna Etelä-Korean Busanissa. Ministeriön mukaan tapaamiselta odotetaan syvällistä keskustelua Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteita koskevista strategisista ja pitkän aikavälin kysymyksistä sekä muista sekä molempia osapuolia koskevista tärkeistä asioista.
Nordean pääekonomistin Tuuli Koivun mukaan presidentit Trump ja Jinping juhlistavat Etelä-Koreassa todennäköisesti jonkinlaista diiliä, mutta strategisen kilpailun perusasetelmaa se ei muuta.
– Iso kuva on kuitenkin suurvaltakilpailu, joka tässä varmaan pikemminkin vahvistuu ja heikentää siten taloussuhteita pykälä pykälältä jatkossakin, Koivu arvioi STT:lle.
Kiina yllätti Yhdysvallat aiemmin syksyllä määräämällä uusia rajoituksia harvinaisten maametallien ja niihin liittyvän teknologian viennille.
Trump vastasi uhkaamalla Kiinaa sadan prosentin tuontitulleilla. Yhdysvaltain valtiovarainministerin Scott Bessentin mukaan Kiina on suostunut lykkäämään maametallipäätöstään ainakin vuodella, joten myös vastatulleilta vältytään.
Pörsseissä osakekurssit nousivat heti uutisen myötä, vaikka molemmat osapuolet korostivat, että kyse on vasta johtajille esiteltävästä raamisopimuksesta.
– Ilmeisesti neuvotteluissa on saavutettu kohtuullinen yhteisymmärrys, mutta Trumpin ollessa kyseessä viime hetken muutokset ovat aina mahdollisia. Eli ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, Koivu kuvailee.
Hänen mukaansa Trump on lisäksi tehnyt aiemminkin Kiinan kanssa sopimuksia, joita osapuolet eivät sitten ole lähteneet kunnolla toteuttamaan.
Todennäköisesti sekä yhdysvaltalaiset että kiinalaiset neuvottelijat pitävät huolen siitä, että presidenttien tämän viikon tapaaminen voidaan esitellä menestyksenä ja voittona molemmissa maissa.
Koivun mukaan mitään uutta perustavaa yhteistyön kauden alkua ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sen verran pahasti Kiinan ja Yhdysvaltain edut ovat ristiriidassa keskenään.
Muun muassa sähköautoille ja aseteknologialle välttämättömistä maametalleistakaan tuskin puhtaan nyt viimeistä kertaa.
– Pahoin pelkään, että aina kun erimielisyyksiä tulee, tämä on yksi asiakohta, joka kaivetaan esiin, Koivu ennustaa.
Mutta miksi Kiina sitten on valmis perääntymään edes väliaikaisesti maametallien vientirajoituksista, jotka se julkisti vain kolme viikkoa sitten. Koivun mukaan syytä voi vain arvailla. Yksi selitys voi olla halu antaa Trumpin maistaa omaa lääkettään.
– Ehkä kiinalaiset ovat yrittäneet noudattaa vähän sellaista Trumpin shokkineuvottelutaktiikkaa, että otetaan ne pelätyimmätkin välineet käyttöön ja testataan, toimisiko se, Koivu pohtii.
Hänen mukaansa Yhdysvallat ja Kiina ovat sikäli samassa veneessä, että molemmat ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Yhdysvaltojen on lyhyellä tähtäimellä hyvin vaikea tulla toimeen ilman tuontia Kiinasta, kiinalaisista raaka-aineista puhumattakaan.
Kiinassa taas kotimainen kulutuskysyntä ei ole toipunut koronapandemian jälkeen, ja maan taloutta on Koivun mukaan kannatellut vienti. Maailman suurimman talouden Yhdysvaltain vientimarkkinaa ei siis voi Kiinan näkökulmasta ylenkatsoa.
– Samalla Kiina ja kiinalaiset yritykset ovat edelleen riippuvaisia kansainvälisistä rahoitusjärjestelmistä, joiden osalta Yhdysvallat on täysin hallitseva pelaaja. Eli kyllä näitä vipuvarsia on edelleen puolin ja toisin paljon, Koivu summaa.
Ukrainan sodan lopettamisyritysten yhteydessä Trump on pitänyt toistuvasti esillä Kiinan ja Intian öljyntuontia Venäjältä.
Koivun mukaan ei ole mitenkään todennäköistä, että Kiina olisi halukas suostumaan Trumpin vaatimukseen lopettaa tai edes merkittävästi vähentää öljyostoja Venäjältä. Taloudellisten kustannusten lisäksi se merkitsisi näyttävää periksi antamista lännen vaatimuksille.
– Enkä minä ole nähnyt Kiinan antavan periksi länsimaille pitkiin aikoihin oikeastaan missään merkittävässä kysymyksessä, Koivu perustelee.
Hänen mukaansa presidentti Xin aikana Kiinassa päätöksentekoa eivät ole ohjanneet enää ensisijassa taloudelliset vaan poliittiset näkökohdat. Mantra geopolitiikan tekemisestä talouden ehdoilla ei ole Koivun havaintojen mukaan pitänyt enää vuosikausiin paikkaansa.
Samaan aikaan on korostettu Kiinan omavaraisuutta ja pyritty hinnalla millä hyvänsä eroon länsimaisesta teknologiasta. Kaikki tämä on Koivun mukaan rokottanut kiinalaisia kuluttajia, joiden tilanne ei ole viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan kovin häävisti kehittynyt.
– Mutta eihän siinä järjestelmässä kuluttajalta kysytä, Koivu muistuttaa.
Yhteiskuntajärjestelmien perusero taannee myös sen, että Kiinan kestokyky on lopulta suurempi, jos suhde Yhdysvaltojen kanssa ajautuisi täydelliseen vastakkainasetteluun. Siitä pisteestä ollaan Koivun mukaan kuitenkin vielä kaukana.