Pupua pataan – rauhallinen epidemiatilanne ennakoi hyvää kanivuotta
Kanien verenvuotokuumeen epidemiatilanne näyttää viime vuoteen verrattuna rauhalliselta. Erikoistutkija Minna Nylund Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksiköstä kertoo STT:lle, että ilmoituksia rabbit hemorrhagic disease- eli rhd-tautiin kuolleista villikaneista ei ole kesän aikana tullut samoissa määrin.
Ruokaviraston mukaan tautia on todettu kaneissa eniten kesäisin. Viime vuonna todettiin alle kymmenen varmistettua rhd-tautitapausta, mutta ilmoituksia kuolleista kaneista tuli runsaasti.
Tänä vuonna tautia todettiin kevättalvella yhdessä rusakossa Oulussa ja toisessa Lappeenrannassa. Kanien parissa tautia esiintyy pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Yksi Vantaalla toukokuussa tautiin kuollut kani toimitettiin Ruokaviraston tutkittavaksi.
– Sen jälkeen ei ole ollut tapauksia, Nylund kertoo.
Luonnonvaraisilla ja lemmikkikaniineilla tautia todettiin Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 2016. Tällöin villikanien, tai tuttavallisemmin citykanien, populaatiot romahtivat.
Sittemmin tautitilanne on vaihdellut vuosittain. Epidemia iskee paikallisesti ja voi tappaa yhdyskunnassa elävistä kaneista jokaisen.
– Virus on kestävä ja jää ympäristöön joksikin aikaa. Se aiheuttaa äkillisen kuolioisen maksatulehduksen ja verenvuotoa elimiin, lähinnä keuhkoihin. Kanit kuolevat siihen yleensä muutamassa päivässä, Nylund selostaa.
Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuolleita kaneja toimitettiin selvästi enemmän vielä 2020-luvun alussa, museomestari Janne Granroth kertoo sähköpostitse.
– Vaikka kaniineja on edelleen runsaasti keskustan ulkopuolella, ne eivät yhtä herkästi päädy museolle kuin ydinkeskustassa eläneet ja kuolleet lajitoverinsa, Granroth arvioi.
Toisin kuin rusakko tai metsäjänis, villikani elää yhdyskunnissa ja kaivaa laajoja tunneliverkostoja. Kania voi pyytää vahinkojen ehkäisemiseksi, sillä pesäkolot ja -tunnelit voivat aiheuttaa sortumavaaraa rakennetussa ympäristössä.
Kani ei metsässä viihdy, vaan puistot ja niittymäiset ympäristöt ovat sille mieluisia. Kani saattaa saada neljäkin poikuetta vuodessa, ja yhdessä poikueessa voi olla 3–10 poikasta. Kannan huippuvuosina puistojen kasvillisuus ja istutukset kärsivät.
Villikania metsästetään syyskuun alusta maaliskuun loppuun. Menetelmäpoikkeusta pyyntiajalla tai rauhoitusajan pyyntiin voi hakea poikkeuslupaa Riistakeskukselta.
Vuonna 2020 poikkeusluvilla pyydettiin kaneja Uudellamaalla yhteensä 116 yksilöä. Kahtena viime vuonna poikkeusluvilla on pyydetty vain noin 35 yksilöä vuodessa.
Kanin metsästykseen on oltava maanomistajan lupa tai alueen metsästysoikeus eli metsästetään omalla maalla. Metsästyksessä talonyhtiön alueella päättää talonyhtiön hallitus.
Tavallisin ja kaupunkialueella tehokkain on elävänä pyytävä loukku. Muita keinoja ovat hilleripyynti, ajoverkko, ampuma-aseet ja metsästysjousi. Pyytäjällä tulee olla metsästyskortti.
Espoon Tapiolan metsästysyhdistyksen jäsen ja loukkupyyntiaktiivi Joel Ahola on pyytänyt vieraslajeja, kuten citykaneja, pääkaupunkiseudulla jo pitkään. Kaneja oli ennen runsaasti ja ne levittäytyivät Aholan mukaan pääkaupunkiseudulla tasaisesti.
– Kun aloittelin touhua, niin niitä oli ihan valtavasti. Ammattipyytäjät saivat kauden aikana satoja kaneja ja parhaimpina päivinä kymmentä, Ahola kertoo.
Ahola saattoi pyytää pupuja jopa 30–40 yksilöä vuodessa. Virus muutti tilanteen ja populaatiot ovat nykyään pirstoutuneet.
Vaikka rhd ei tartu ihmiseen, vähensivät epidemiat metsästäjien halukkuutta syödä kaneja. Aholan aktiivinen kanistus on jäänyt tauolle myös muista syistä. Nykyään hän pyytää vain silloin, jos jossain on kaniongelma.
Huippuvuosien jälkeen saalismäärät pienenivät ja monelle harrastajalle metsästäminen ei tuntunut enää työmäärään nähden mielekkäältä. Tilanne saattaa kuitenkin kääntyä. Sopivassa ympäristössä kanit lisääntyvät kuin kanit.
– Siinä ei tarvita kuin muutama hyvä vuosi peräkkäin, niin se kanta taas kasvaa. En usko, että ne mihinkään katoavat. Kun kanta on kerran ollut iso, niin se tulee vielä olemaan iso, Ahola pohtii.
Uudenmaan riistasuunnittelija Laura Fontell-Seppelin Riistakeskukselta kertoo, että citykanipopulaatioiden uskotaan saaneen alkunsa Helsingin Kyläsaaresta 1980-luvulla. Vapaaksi päässeet tai päästetyt lemmikkikanit jatkoivat lisääntymistä luonnossa.
Riistakeskuksen tietojen mukaan villikaneja liikkuu suurella alueella eteläisessä Suomessa. Pitkällä aikavälillä koko maan kannan koko on kasvanut ja eläin on levinnyt laajemmalle alueelle.
– Vaikea sanoa, mikä leviämistapa on ollut. Onko muissakin kaupungeissa päästetty lemmikki- ja tuotantokaneja vapaaksi, Fontell-Seppelin pohtii.
Osapopulaatioiden määrä on kasvanut, ja tihentymiä tavataan isommissa kaupungeissa. Kaneja on tiettävästi pääkaupunkiseudun lisäksi muualla Uudellamaalla, ja havaintoja on tehty muun muassa Turussa, Vaasassa, Tampereella ja Jyväskylässä. Pohjoisrajaa osapopulaatioille on arvioitu jopa Oulun korkeudelle.
Jäniseläimille tyypillisesti citykanien kannan koko vaihtelee sykleittäin ja virustaudit leikkaavat kannan huippuja. Populaatiot ja tihentymät ovat paikallisia, joten epidemiatkin usein jäävät paikallisiksi.
Villikani on Suomessa vieraslaji, mutta se ei kuulu EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon. Kanille ei ole lakisääteistä saalisilmoitusta, joten tietoa pyyntimääristä ei ole. Hyperlokaalisti pyydettävää kania on vaikea verrata Suomen muihin riistalajeihin.
– Villikanien määristä on todella huonosti tietoa. Menetelmiä seurantaan ei oikein ole, populaatiot painottuvat asutuskeskuksiin, eikä siellä ole käytettävissä riistakolmiolaskentatietoja, joita pystyttäisiin hyödyntämään.