"Kai sitä on pikkuisen hullu, mutta kyllä kokemus on etu" – Esko Kiviranta pyrkii viidennelle eduskuntakaudelle, vaikka moni konkariedustaja luopuu leikistä kevään vaaleissa

Tavanomaista lämpimämpi syyskuu hellii Sauvossa sijaitsevan Aliristniemen tilan pihapiiriä, kun sen järjestyksessä kolmas isäntä, neljännen kauden kansanedustaja Esko Kiviranta (kesk.) astelee maillaan.

Syntymäpäivälahjaksi saadut omenapuut notkuvat hedelmistä, naapurin lampaat määkivät laaksossa Sauvonlahden rannoilta padotuilla pelloilla.

Patoaminen oli kuuden isännän kova urakka, mutta lopputuloksena saatiin lähes sata hehtaaria uutta peltomaata. Lisäala tosin edellytti taistelua niin seutukaavan, lintujensuojeluohjelman kuin Naturankin kanssa.

– Alue oli alun perinkin selvää peltoa ja olisi mennyt muussa käytössä hukkaan, Kiviranta painottaa ilmeisen tyytyväisenä saavutukseensa.

Sisällä keltaisen, 1850-luvulla valmistuneen päärakennuksen salissa äidin perintökello mittaa aikaa, kuten on tehnyt jo yli sata vuotta.

Kiviranta myhäilee antiikkinojatuolistaan. Kertoo käyvänsä hyvillä mielin syksyn istuntokauteen.

– Meidän tehtävämme on viedä hallituksen esitykset läpi ja kehua niitä. Kehumista niissä kyllä onkin, hän tuumaa.

Aliristniemen isäntä ei ole mikään kansanvillitsijä, mutta asiantuntija ja ihmisten asioiden hoitaja hän on.

Aikoinaan oli selvää, että ison talon ainoasta pojasta tulee tilalle isäntä. Koulunkäyntiä Kiviranta sai omien sanojensa mukaan jatkaa tasa-arvosyistä, koska muutamaa vuotta vanhempi siskokin oli päästetty opintielle.

– En ollut mikään mukava oppilas. Luultavasti opettaja päästi minut yhden luokan yli siksi, että olisi saanut olla rauhassa, Kiviranta väittää naama peruslukemilla.

Oli miten oli, viisi laudaturia vain 17-vuotiaana kirjoittaneen lahjakkaan nuorukaisen suvaittiin lopulta lähteä yliopistoonkin, kunhan pääaine oli se ainoa oikea: maa- ja metsätaloustiede.

Ja kyllä maatalous nuorta Eskoa vetikin. Isänsä sairastuttua ja kuoltua hän otti tilan haltuunsa vain 21-vuotiaana. Siitä saakka hän on viljellyt maita ensin opintojen ja sitten töiden ohella.

Sukutilan hoito on edelleen sydämen asia. Sen näkee konkreettisesti vaikkapa huolella hoidetuista vanhoista rakennuksista.

Aika pian Kiviranta kuitenkin alkoi kurkistella aidan yli ja kirjoittautui ensin
Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen ja sitten kauppakorkeakouluun.

Tutkinnot hän lopulta suoritti oikeustieteellisestä ja maa- ja metsätaloustieteellisestä tiedekunnasta. Siitä tuli aika hyvä kombinaatio.

Asiantuntemustaan Kiviranta on voinut vuosien varrella käyttää monien viljelijöiden hyväksi ja tuskin on väärin sanoa, että myös koko isänmaan hyväksi.

Juristiedustajan puhelin soi taajaan, ja vähintään hyviä neuvoja on tarjolla lähes pulmaan kuin pulmaan. Yhteydenottoihin hän vastaa aina.

– Kyllä ihmisillä on monenlaisia asioita. Joskus ihmettelen, miten tässä maailmassa ollenkaan voi pärjätä ilman lakimiestutkintoa, Kiviranta sanoo vain puoliksi leikillään.

MTK:ssa työskennellessään hän piti suosituiksi tulleita veropäiviä ja auttoi viljelijöitä verohaasteissa. Kivirannan kynästä ovat lähteneet jo lähes 30 vuoden ajan myös Maatilaverotus-teoksen ajantasalähetykset.

– Aikoinaan viljelijöillä oli tulovero-ongelmia. Nyt niitä ei valitettavasti monella enää ole, Kiviranta huomauttaa kuivasti.

Viime kesä oli Aliristniemessäkin poikkeuksellinen. Vastaavanlaista ei ole nähty.

– Maataloudessa on monentasoista ongelmaa. Tämän vuoden kadon lisäksi on pitkän kehityksen tuloksena aiheutunut huono perustilanne.

Kiviranta viittaa pääministeri Juha Sipilän Reijo Karhiselle antamaan tehtävään nostaa vuosittaista maataloustuloa 500 miljoonalla eurolla. Toimeksianto on raju, sillä vuosittainen maataloustulo on Suomessa ollut pitkään enintään 400 miljoonaa euroa.

500 miljoonan lisäpotillakaan ei päästäisi tilanteeseen, joka maataloudessa vallitsi ennen Euroopan unioniin liittymistä. Silloin maataloustulo oli vuodessa tuhat miljoonaa euroa.

Akuuttina asiana Kivirantaa huolestuttaa, miten käy ympäristökorvausten maksatuksen rahastokauden viimeisenä vuonna 2020.

– Ainoa kunniakas vaihtoehto olisi maksaa ne viljelijöiden vuonna 2015 tekemien valintojen pohjalta. Kehyksessä rahoja ei kuitenkaan ole näkynyt. Mielestäni ratkaisua ei pidä lykätä, vaan asiasta tulisi tehdä periaatelinjaus.

Aika monen valiokunnan kokoonpanoon vuosien varrella kuulunut Kiviranta toimii tällä hetkellä valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtajana ja on jäsenenä sekä työ- ja elinkeinojaostossa että kunta- ja terveysjaostossa.

– Olen valikoinut valiokuntia sillä perusteella, että ehdin käydä kokouksissa muutenkin kuin vain työntämällä nenäni sisään ja lähtemällä saman tien seuraavaan kokoukseen, hän sanoo.

Ylipäätään hän on eduskuntatyössä pyrkinyt noudattamaan Matti Vanhasen neuvoa, jonka mukaan jokaisella kansanedustajalla pitäisi olla pari kolme asiantuntemusaluetta, joista tietää vähän enemmän. Kivirannalla ne ovat olleet taustastakin johtuen maa- ja metsätalous sekä talous- ja veropoliittiset kysymykset.

Viime hallitusneuvotteluissa Kiviranta kirjoitti hallitusohjelmaan kirjauksen osakeyhtiöittämisen varainsiirtoverovapaudesta. Smolnassa hän uskoo vaikuttaneensa ratkaisevasti myös siihen, että metsätalouden harjoittajille saatiin yrittäjävähennys.

– Harvoin tosin on hetkiä, jolloin edes luulee suoraan vaikuttavansa asioihin, hän myöntää.

Kansanedustaja intoutuu perustelemaan pitkään, miksi metsätalous ei ole sijoitustoimintaa vaan yrittäjyyttä.

Yksityiskohdat ja perustelutaito hänellä totisesti ovat hallussaan, kuten juristille sopiikin. Jo Kivirannan opiskelukaveri Viikissä totesi tämän olevan sielultaan selvä juristi. Siihen sanayhdistelmään ei välttämättä assosioidu leppoisuutta ja humoristisuutta.

Syntyvä mielikuva ei kuitenkaan vastaa sohvapöydän ääressä hauskoja juttuja kertovaa, tuon tuosta naurunhyrinään herkeävää konkariedustajaa. Ehkäpä vero-oikeuden omituisien koukeroiden valossa maailma vasta hauskana näyttäytyykin.

Eräs asia, johon Kiviranta toivoisi muutosta, on ansiosidonnaisen työttömyysturvan siirtäminen kokonaan valtion pussista maksettavaksi. Käytännössä valtio maksaa sen jo nyt lähes kokonaan. Häntä jurppii se, että ammattijärjestöt antavat virheellisesti ymmärtää työttömyyskassoilla olevan ratkaiseva merkitys.

– Asiasta kehkeytyisi mielenkiintoinen salikeskustelu. Olisi jännä nähdä, kuka sitä uskaltaisi vastustaa, Kiviranta hyrisee jälleen, mutta vakavoituu sitten.

– Ei ole viisasta tietoisesti ärsyttää ketään. Sopua täytyy yrittää rakentaa. Meillä on täällä päin sellaiset perinteet.

Eduskuntaan Kiviranta pyrki ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa. Ääniä tuli yli 5 000, mutta hän hävisi vaaliliitossa olleiden kristillisten viimeiselle läpimenneelle 250 ääntä.

Palo jäi kytemään, ja seuraavat neljä vuotta Kiviranta ajeli ”kaiket yöt” Helsingin ja Varsinais-Suomen väliä, kävi kotimaakunnassa puhumassa ja esittäytymässä.

– Läpipääsy onnistuu vain kovalla jalkatyöllä. Ääniä ei saa vain antamalla nimensä käyttöön, hän tietää.

Siihen urakkaan hän on jälleen valmis.

– Kai sitä on tarpeeksi hullu, Kiviranta myhäilee.

Monen kollegansa tavoin hän ei ole väsynyt edes eduskunnan kielenkäyttöön tai tapakulttuuriin.

– Eduskunnassa sanansäilää käytetään väkevästi, mutta räväkämpiäkin puheita kuultiin esimerkiksi 1990-luvulla.

Kiviranta jää pohtimaan, onko itse liiaksikin tottunut vaikkapa kyselytuntien teatteriin.

– En ehkä ole niin herkkä. Sen vain sanon, että kyllä keskustakin on oppositiossa ollessaan osannut vuorostaan sanoa. Ei olla oltu mitään pyhäkoulupoikia mekään.

Isäntä saattaa toimittajat pihalle. Naakat eli sauvolaisittain hakkiset naksuttelevat taivaan alla. Samalla tanhuilla kokoonnutaan joka vuosi kuuluisiksi käyneisiin kesäjuhliin.

Parhaimmillaan väkeä on ollut paikalla jopa 800. Lohikeitto, kiinnostavat puhujat, musiikki ja pullakahvit muodostavat kaikesta päätellen toimivan konseptin.

– Tämä paikka merkitsee minulle juuria. Harvalla enää on mahdollisuus asua tällaisessa rauhassa.

Juureva maaseutu on istuttanut Kivirantaan myös tietynlaisen suorapuheisuuden, joka pistää jälkikäteen välillä miettimään, tuliko sanottua liian selvästi.

– Toisaalta ajattelen, että ei auta pingottaa. Jos kelpaan omana itsenäni, niin hyvä. Jos en, sille ei voi mitään.

Keskustan vaalimenestyksen reseptikin on yksinkertainen.

– Pitää yrittää herättää luottamusta enemmän kuin toisten puolueiden ehdokkaat.

Haastattelu on alunperin julkaistu Suomenmaan viikkolehdessä 5.10.2018. Suomenmaan voit tilata täältä .