Uusi valtakunnansovittelija suututti heti työntekijäpuolen
Palkansaajajärjestöjen johtajat arvostelivat keväällä Minna Hellettä, joka erosi valtakunnansovittelijan virasta kesken kauden siirtyäkseen työnantajien palvelukseen. Nyt kritiikin kohteeksi on joutunut Helteen seuraajana elokuussa aloittava Vuokko Piekkala, joka nimitettiin tehtävään työnantajaleirin ehdokkaana.
Piekkala totesi Ylen haastattelussa 2. heinäkuuta, että hän aikoo jatkaa Helteen linjaa. Häneltä on turha tulla hakemaan liittokierroksen avannutta alaa korkeampia palkankorotusprosentteja. Piekkalan mukaan sovittelijat ovat jo ennen Hellettä noudattaneet tätä käytäntöä.
Piekkalan haastattelu on herättänyt ankaraa arvostelua palkansaajien järjestöissä. Ay-johtajat ovat muistuttaneet, että valtakunnansovittelijan pitäisi olla puolueeton. Hänen toimenkuvaansa ei kuulu palkkalinjan muotoilu.
Sovittelijan tehtävä onkin määritelty hyvin neutraalisti laissa työriitojen sovittelusta. Sen mukaan ”sovittelijan on pyrittävä johtamaan riitapuolet sovintoon lähinnä heidän omien ehdotustensa ja tarjoustensa perusteella, joihin sovittelijan on ehdotettava sellaisia myönnytyksiä ja tasoituksia, mitä tarkoituksenmukaisuus ja kohtuus näyttävät vaativan.”
Laista ei siis löydy perusteita käytännölle, jonka mukaan valtakunnansovittelijan olisi pyrittävä varjelemaan niin sanottua yleistä palkkalinjaa.
Käytännössä sovittelijat ovat toimineet jo vuosikymmeniä siten kuin Helle ja nyt Piekkala ovat julkisuudessa kertoneet.
Jokaiselle televisiouutisten katsojalle on varmasti tullut tutuksi lause: ”palkankorotusten osalta ratkaisu noudattaa yleistä linjaa”. Tämä lause on kuultu satoja kertoja, kun valtakunnansovittelijan toimistolla on kommentoitu vaikeiden neuvottelujen jälkeen syntyneitä työehtosopimuksia.
Esimerkiksi miesten ja naisten palkkaerojen umpeenkurominen on hyvin vaikeaa, jos jonkin keskeisen vientialan sopimus määrittelee aina kaikkien muidenkin palkankorotukset.
Kaiken lisäksi sovittelijat ovat toimineet kautta vuosikymmenten tiiviissä yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Onhan sovittelija valtion virkamies. Viennistä riippuvan maan hallituksen intressi on huolehtia kansantalouden kilpailukyvystä, jossa palkkaratkaisuilla on keskeinen rooli.
Palkansaajajärjestöjen kritiikille on perusteensa. Esimerkiksi miesten ja naisten palkkaerojen umpeenkurominen on hyvin vaikeaa, jos jonkin keskeisen vientialan sopimus määrittelee aina kaikkien muidenkin palkankorotukset.
Totta on sekin, että seuraavan palkkakierroksen aikataulusta ja päänavaajasta ei ole muuta tietoa kuin se, että edessä on jälleen liittokierros. Palkansaajien näkemyksen liittokierroksella pitäisi aidosti voida ratkoa kunkin toimialan ongelmia. Sivusta sanellut raamit eivät tähän ajatteluun sovi.
Päättyneellä sopimuskierroksella työnantajat onnistuivat lukitsemaan yhteisen palkkalinjan jopa tiukemmin kuin monissa aiempien vuosikymmenten keskitetyissä ratkaisuissa. Piekkala sitoutui nyt käytännössä samaan linjaan seuraavallakin kierroksella.
Palkansaajajohtajien puheissa on silti totta vain toinen puoli. Päänavaajan suojeleminen on myös monien suurten ammattiliittojen etu. Ensimmäisen sopimuksen tekijää on vaikea löytää, jos uhkana on, että päänavauksesta tulee vain astinlauta perässä tulevien suuremmille korotuksille.
Piekkalan syyksi voi laskea sen, että hän sanoi ääneen asian, jota ei olisi kannattanut sanoa ennen tehtävän vastaanottoa. Järjestelmän uskottavuuden kannalta olisi hyvä varjella mielikuvaa sovittelijan puolueettomuudesta.