Analyysi: Keskustan ei kannata tuudittautua puoluekokouksen hyvään tunnelmaan liian pitkäksi aikaa
Vaikka pääministeripuolue keskusta on kärsinyt viime aikoina matalista kannatusmittauksista, Sotkamon puoluekokouksessa oli hyvä tunnelma.
Osanottajia oli paikalla runsain joukoin. Moni kaipasi keskustaväen kohtaamisia ja aatteen paloa vaikean hallituskauden keskellä – ja sitä myös sai.
Henkilövaaleissa valittiin henkilöiden, ei rintamalinjojen, välillä ja puheenjohtaja Juha Sipilän puhe keräsi kokouksen osanottajilta runsaasti kiitosta.
Puolueen nuori polvi vaati puoluekokousviikolla Sipilältä tulevaisuuteen katsomista ja keskustan linjasta puhumista hallituksen saavutuksien toistelemisen sijaan.
Nyt lavalla nähtiin rento ja hyväntuulinen pääministeri, jolla oli selkeitä tulevaisuuteen katsovia tavoitteita ja yllättäviäkin avauksia.
Hyvässä tunnelmassa on keskustan kannalta uhkia ja mahdollisuuksia.
Puolueen yhtenäisyys tulee tarpeeseen, sillä hallituksella voi olla edessään vaikeuksia sote- ja maakuntauudistuksen läpiviemisessä.
Kentän tuki ja rauhallisuus auttavat ministereitä ja kansanedustajia pitämään pään kylmänä sote-vääntöjen keskellä.
Ja jos hallitus saa jättiuudistuksen valmiiksi, puolueella on tulevan vuoden aikana edessään eduskunta-, maakunta- ja eurovaalit.
Sisäisesti riitelevä puolue ei vedä puoleensa äänestäjiä eikä ehdokkaita. Tässäkin suhteessa Sotkamon asetelma lupasi keskustalle hyvää.
Puoluetoimijoiden kesken vallitseva hyvä henki tuo kampanjointiin yhtenäistä viestiä, itseluottamusta ja rentoutta.
Toisaalta hyvä tunnelma saattaa tuudittaa keskustalaiset valheelliseen rauhaan tilanteessa, jossa puolue on menettänyt rajusti kannatustaan viimeisten parin vuoden aikana tehdyissä mittauksissa.
Vaikka Taloustutkimuksen mittaus antoi keskustalle 17,6 prosentin kannatuksen, TNS Kantarin viimeisemmässä mittauksessa puoluetta kannatti vain 15,8 prosenttia vastaajista.
Erityisen huolestuttavaa keskustan kannalta on, että puolueen yleinen houkuttelevuus äänestäjien silmissä on laskenut.
Helsingin Sanomien käsiinsä saamassa puoluebarometrissa vain 18 prosenttia vastaajista piti keskustan äänestämistä ”erittäin” tai ”melko” houkuttelevana.
Luku on Helsingin Sanomien mukaan lähes samalla tasolla RKP:n kanssa ja melkein yhtä matala kuin ennen vuoden 2011 vaalitappiota.
Syksyllä 2014 vastaava luku oli lehtitietojen mukaan 37 prosenttia.
Luvut kertovat, että puolueen sisäisen yhteishengen nostattamisen lisäksi keskusta tarvitsee Sotkamosta rytminvaihdoksen kansalaisten suuntaan.
Sotkamon puoluekokouksen värinä ja tehdyt linjaukset antavat puolueelle eväitä entistä näkyvämpään ja eteenpäin katsovampaan politiikan tekemiseen.
Sitäkään ei kannata vähätellä, että kertaheitolla naisvaltaiseksi nytkähtänyt puoluejohto antaa entistä uskottavamman kuvan keskustasta tasa-arvon puolueena.
Keskustan viesti ja kansalaisten kuunteleminen eivät voi olla pelkästään Sipilän vastuulla, vaan puolue tarvitsee moninaisemmat kasvot.
Keskustan viesti ja kansalaisten kuunteleminen eivät voi olla pelkästään Sipilän vastuulla, vaan puolue tarvitsee moninaisemmat kasvot.
Tämä vaatii paitsi keskustan kentän luottamusta puoluejohtoon, myös puolueen avaintoimijoiden luottamusta kenttään ja toisiinsa.
Keskustan väistynyt puoluesihteeri Jouni Ovaska kertoi Suomenmaan jäähyväishaastattelussa törmänneensä useampaan kertaan tilanteeseen, jossa keskustaa koskeva kiireellinen tieto kantautui puoluetoimiston tietoon ensimmäisenä hallituskumppanin kautta.
Nyt keskustan on saatava tieto kulkemaan.
Sipilän ympärillä oleva puoluejohto, Riikka Pirkkalainen, Katri Kulmuni, Hannakaisa Heikkinen ja Juha Rehula tarvitsevat selkeät roolit ja riittävästi liekaa keskustan linjan esiintuomisessa hallituksen linjausten rinnalla.
Sotkamossa puoluesihteerin tehtävään ylivoimaisella äänten enemmistöllä valittu Pirkkalainen on luottamuksen rakentamisen kannalta hyvässä asemassa.
Hän tuntee perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon entisenä erityisavustajana keskustan ministeriryhmän, erityisavustajat ja eduskuntaryhmän.
Pirkkalainen tuntuu myös nauttivan arvostusta entisten työkavereidensa suunnalta.
Vaikka keskusta pääministeripuolue onkin, puolueväen luonne tahtoo olla sellainen, että politiikkalinjauksiin ollaan valmiita sitoutumaan koko sydämellä vasta riittävän keskustelun jälkeen.
Pirkkalaisella on nyt tuhannen taalan paikka toteuttaa vaalilupauksensa ja palauttaa hallitusvastuun painamaan keskustaan entistä avoimempi toimintakulttuuri.
Keskustelun lietsominen on paras tapa saada kaikki keskustalaiset keräämään marjoja samaan koriin. Samalla syntyy puolueelle edullinen hyrinä ja kiinnostavuus ulospäin.