Väyrynen Vennamon jäljillä
Paavo Väyrynen nousi vuonna 1980 keskustan puheenjohtajaksi Johannes Virolaisen jälkeen.
Väyrynen on puheenjohtajuudesta luopumisen jälkeen uudelleen pyrkinyt keskustan puheenjohtajaksi Hämeenlinnan (2002), Lahden (2010) ja Rovaniemen (2012) puoluekokouksissa.
Hänen kannatuksensa puheenjohtajuuden uusimiseen on ollut vähäistä (aina kolmas sija), vaihdellen 189–493 äänen välillä, kun kokonaisäänimäärä on vaihdellut 2 139–2 631 äänessä.
Siksi ihmetyttää, että Väyrynen aikoo vuonna 2016 perustamansa kansalaispuolueen jäsenenä vielä pyrkiä Sotkamossa keskustan puheenjohtajaksi.
Puolueen säännöt ja keskustan puoluehallitus sekä asiantuntijat edellyttävät, ettei toisen puolueen jäsen voi olla vaalikelpoinen.
Kuitenkin Väyrynen on aloittanut kentän kiertämisen ja tehnee keskustan mustaamista neljän kuukauden ajan.
Väyrysen tarkoituksena on vain luoda pohjaa kansalaispuolueelleen.
Voimme kysyä, ovatko Paavon itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä nousevat luonteenpiirteet yhä vain vanhetessaan korostuneet.
Paavon unelmana on ollut päästä pääministeriksi ja presidentiksi. Nämä kunnianhimoiset tavoitteet ovat kerta toisensa jälkeen eri vaaleissa luisuneet käsistä.
Kun unelmat eivät ole toteutuneet, on Väyryselle jäänyt vain suru. Hän jäi katkeraksi, kun hänestä ei tullut Juha Sipilän hallituksen ministeriä.
Paavo verhoaa keskustan vastaisen toimintansa keskustan aatteellisen linjan väheksymiseen.
Ei voi kuin ihmetellä Paavon logiikkaa keskustan aatteellisuudesta, kun seuraa kansalaispuolueen tukijoukkojen kirjavuutta aina äärikommunisteista katkeroituneisiin muiden puolueiden loikkareihin.
Kansalaispuolueen sisällä näyttää nykyisin ilmenevän erimielisyyttäkin.
Paavo Väyrysen poliittinen ura on huikea. Siitä syystä hänet on aikanaan korotettu keskustan kunniapuheenjohtajaksi.
Tulee mieleen, että hänen keskustaa repivä toimintansa noudattaa Veikko Vennamon jalan jälkiä. Kun Vennamo hävisi vuonna 1959 Maalaisliiton puoluekokouksessa Nivalassa puolueen puheenjohtajuuden V. J. Sukselaiselle, hän perusti Maaseudun puolueensa.
Tosin Vennamo oli silloin 45-vuotias, kun Väyrynen on 71-vuotias.
Me monet Paavo Väyrystä pitkään tukeneet emme voi enää Väyrystä kannattaa hänen viimeaikaisen, itsekkään toimintansa vuoksi.
Paavo ei ole entinen Paavo. Surullista.
Erkki Alatalo
Keminmaa
Pekka Tallgren
Tornio
Jussi Vaara
Tervola
Timo Heikkilä
Oulu ja Tervola
Henrik Hämäläinen
Oulu ja Pudasjärvi
Kauko Kaukola
Oulu