Sulttaanin kosto – Erdogan valjasti vallankaappausyrityksen pyhittämään puolueensa keinot ja pitää Turkkia nyt rautaisessa otteessa
EU on ristiretkeläisten unioni! Jäsenmaiden johtajat matkustivat Vatikaaniin nöyristelemään paavia, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan paasasi taannoin kampanjatilaisuudessa Ankarassa.
Hänen mukaansa EU on valehdellut Turkille järjestelmällisesti vuosikymmenten ajan.
Räyhäävään presidenttiin aletaan tottua jopa lännessä; ristiretkivertaukset eivät edes rikkoneet uutiskynnystä.
Viimekesäinen sotilasvallankaappausyritys on valjastettu pyhittämään Turkkia suvereenisti hallitsevan Erdoganin ja AK-puolueen keinot ja tavoitteet.
Hallituksen aikeita vastustavat leimataan osaksi kansallista vakautta horjuttavaa salaliittoa.
Erityisesti Erdoganin syyttävä sormi osoittaa maanpaossa elävän uskonoppineen Fethullah Gülenin suuntaan.
Erdoganin entinen liittolainen, nykyinen ykkösvihollinen, johtaa Yhdysvalloista käsin löyhää muslimien verkostoa, jossa korotetaan maltillista islamia ja sivistystä.
– On hurja ajatus, että tämä hauras imaami olisi Pennsylvaniasta käsin käskenyt sotilaita ampumaan maanmiehiään. Se voi kuitenkin olla mahdollista, Ulkopoliittisen instituutin Turkki-asiantuntija Toni Alaranta arvioi.
Presidentti Erdogan on vuosien ajan kitkenyt gülenistejä ja muita AK-puolueen vastustajia Turkin valtionhallinnosta, armeijasta ja oikeuslaitoksesta.
– Hän on jo pitkään toiminut laista piittaamatta. Viime vuosina AK-puolue on ollut yhden miehen projekti, jossa keulakuvan ympärille on kerätty tukku jees-jees-miehiä.
Alarannan mukaan AK-puolueen valtakausi on vahingoittanut monia ryhmittymiä, joiden keskuudessa viriää edelleen katkeruutta vallanpitäjiä kohtaan.
Hän uskoo, että pelko aloitettujen puhdistusten etenemisestä laukaisi liikkeelle heinäkuun 15. päivän vallankaappausyrityksen.
– Toimijat muodostivat niin sanotusti epäpyhän allianssin, johon kuului gülenistejä, äärinationalisteja, vanhan vallan puolustajia ja muita nykymenoon tyytymättömiä onnenonkijoita.
Ryhmät eivät kuitenkaan luottaneet toisiinsa riittävästi, ja moni lipesi suunnitelmasta viime hetkellä.
Toiset tarttuivat epätoivoisesti aseisiin kiinnijäämisen pelossa, sillä hallitus oli saanut vihiä vallankaappaussuunnitelmista jo ennen operaation alkua.
Lopulta vallankumous kuihtui täydelliseksi fiaskoksi, kun mikään varteenotettava taho ei liittynyt kapinallisten rintamaan.
Turkin sanomisilla ei ole enää uskottavuutta sen rajojen ulkopuolella.
Halil Gürhanli
Presidentti Erdoganille sotilasvallankaappauksesta muodostui sisäpoliittisesti tehokas keino keskittää valtaa ja kiihdyttää jo aloitettuja puhdistuksia.
– Kansainvälisestä näkökulmasta 15. heinäkuuta oli kuitenkin kuin tarina keisarin uusista vaatteista, Helsingin yliopiston väitöstutkija Halil Gürhanli arvioi.
Turkista kotoisin oleva Gürhanli näkee, että hallituksen poikkeustilan varjolla käynnistämät massiiviset puhdistukset osoittavat, ettei sen puheilla demokratiasta ole ollut todellista katetta.
– Turkin sanomisilla ei ole enää uskottavuutta sen rajojen ulkopuolella.
Alarannan mukaan EU:n tulisi jäädyttää jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa.
Viimeisten viiden vuoden aikana Turkissa ei ole ollut havaittavissa minkäänlaista myönteistä kehitystä eikä merkkejä suunnanmuutoksesta ole näköpiirissä.
Vielä muutama vuosi sitten Turkkia pidettiin esimerkkinä muslimivaltion demokratisoitumisesta, mutta sitten tapahtui käänne.
– Houkutus kävi liian suureksi; kun on valtaa, sitä pitää käyttää, Alaranta toteaa.
Korruptioskandaalien, mielenosoitusten murskaamisen ja toimittajien vangitsemisen jälkeen ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää AK-puolueen vankkaa kansansuosiota. Se on voittanut selvin luvuin kaikki vaalit perustamisvuodestaan 2001 lähtien.
Vuosina 2002–2005 Turkki kävi läpi huomattavia oikeusvaltiota vahvistavia uudistuksia AK-puolueen johdolla.
EU:ssa hykerreltiin tyytyväisinä, kun liberaalidemokraattiset äänenpainot vahvistuivat naapurissa vuosikymmenien epävarmuuden jälkeen.
AK-puolueen juuret ovat kuitenkin syvällä turkkilaisessa poliittisessa islamissa, joka on ollut uskontoja hylkivän maallisen valtion tulilinjalla tasavallan perustamisesta saakka.
Vielä vuonna 1997 Erdogan lausui joukkokokouksessa runon, jossa uskovat muslimit rinnastettiin armeijaan ja minareetit heidän pistimiinsä.
Seuraus uskonnollisesta kansankiihotuksesta oli vankeusrangaistus.
Sittemmin Erdogan on kumppaneineen uudelleenluonut poliittisen nahkansa.
AK-puolue teki selvän pesäeron poliittista islamia kannattaviin puolueisiin, esiintyi konservatiivisena markkinaliberaalina puolueena ja alkoi ajaa voimakkaasti maan EU-jäsenyyttä.
Vaalivoittojen rohkaisemana puolue alkoi asettamaan lojaaleja toimijoita niin valtionhallintoon, oikeuslaitokseen kuin armeijaan.
Lisäksi se on uskaltautunut puhumaan uskonnolliselle kannattajakunnalleen tärkeistä arvoista.
Välillä tuntuu siltä, että Erdogan kokeilee, kuinka vahvoja islamilaisia painotuksia turkkilainen yhteiskunta sietää, Alaranta arvioi.
AK-puolueen valtakaudella esimerkiksi islamin uskosta ammentava moraalioppi on saanut yhä vahvemmin jalansijan aina alakoulujen opetussuunnitelmista yliopistojen luennoille asti.
– Vielä parikymmentä vuotta sitten vastaantulevia hunnutettuja naisia vieroksuttiin, sillä valtio halusi pitää uskonnon pois julkisesta tilasta. Nyt kunniallisten perheiden tyttäret käyttävät huivia ja osoittelevat sormella minihameväkeä.
Alarannan mukaan puolueen suosion taustalla onkin vahva tunteisiin vetoava tarina, jonka mukaan ”oikea” kansa on vihdoin ottanut vallan käsiinsä AK-puolueen kautta.
Nyt kunniallisten perheiden tyttäret käyttävät huivia ja osoittelevat sormella minihameväkeä.
Toni Alaranta
Kasvavasta itsevaltaisuudesta syytetyn Erdoganin retoristen purkauksien kaltaisia solvauksia ei ole hetkeen kuultu Euroopassa.
Tulikivenkatkuisista puheistaan tunnettu presidentti aiheutti vastikään diplomaattisen selkkauksen väittäessään, että Saksa teki natsiajoista muistuttavan päätöksen estäessään turkkilaisministerin puhetilaisuuden maaperällään.
– Pahat ulkopuoliset voimat ovat aina olleet osa Turkin kansallista traumaa. Kun kotimaassa vallitsee sekasorto, on hyvä syyttää ulkovaltoja, jotka haluavat aiheuttaa pahaa, Gürhanli sanoo.
Trauma juontaa juurensa Turkin tasavaltaa edeltäneen Osmanien valtakunnan hajoamissotiin, jolloin sen alueella eläneiden kansojen kapinat johtivat lukuisten uusien valtioiden syntyyn.
Sulttaanin hallitsema eri uskontojen ja kansojen mosaiikki ei kestänyt Euroopasta levinneen kansallisuusaatteen, tieteellisten läpimurtojen ja kiihtyvän markkinatalouden ristipaineissa.
Turkkilaiseen populismiin perehtyneen Gürhanlin näkemys maan nykytilasta ei ole valoisa.
– Hallitsevan AK-puolueen valtakauden aikana turkkilainen yhteiskunta on politisoitunut läpikotaisin. Viimeiset kymmenen vuotta turkkilaisia on jatkuvasti altistettu käsittämättömille salaliittoteorioille.
Gürhanlin mukaan edes tavallisten ihmisten arjessa ei ole enää tilaa normaalille rinnakkaiselolle, vaan kaikki elämänvalinnat ovat täynnä poliittisia merkityksiä.
– Kenen puolella olet? Kuka on vihollisesi? Miten kasvatat lapsesi hyviksi muslimeiksi? AK-puolue ylläpitää jatkuvaa yhteiskuntaa jakavaa keskustelua.
Vuoden 2002 parlamenttivaaleista asti vaalivoitosta toiseen edennyt AK-puolue lietsoo Gürhanlin mukaan populismillaan jatkuvaa vastakkainasettelua kansan keskuuteen.
– Se on täysin ylipolitisoitunut puolue, joka ammentaa voimansa jatkuvasta kamppailusta jotakin vastaan. Rauhallista normaalitilaa se ei kestä.
Islam on AK-puolueelle Gürhanlin mukaan vain sementtiä, jota käytetään täysin opportunistisesti vallantavoittelun välineenä.
Hän näkee, että yhteiskunnan jakolinjat ovat jyrkentyneet. Esimerkiksi Istanbulissa uskovainen kansanosa, liberaalit länsimieliset ja kurdiväestö asuvat rinnakkain, mutta eivät ole tekemisissä toistensa kanssa.
Poliitikkojen puheissa, uutisissa ja televisio-ohjelmissa toistuvien viholliskuvien ja epäluulojen keskellä AK-puolue edustaa suurelle osalle kansaa turvaa ja pysyvyyttä.
Gürhanlin mukaan tämä on läheistä sukua niin sanotuille valeuutisille ja vaihtoehtoisille faktoille, jotka mylläävät myös muun muassa Venäjällä ja Yhdysvalloissa.
Hän näkee, että presidentti Erdoganin ympärille muodostunut ryhmä on niin syvällä valtapeleissään ja korruptiossa, ettei se voi enää antaa tilaa normaalille demokraattiselle toiminnalle.
– He tietävät, etteivät enää koskaan näkisi auringonvaloa, jos heidän toimensa tutkittaisiin oikeudellisesta näkökulmasta.
Tästä syystä journalistit, akateemikot, ammattiliikkeet, oppositio ja ylipäätään vapaa sana koetaankin uhkaksi valtion vakaudelle.
Gürhanlista on selvää, että AK-puolueen valtakausi ei voi jatkua loputtomiin.
Maa elää jatkuvasti yli varojensa, ja liiran arvo laahaa ennätysalhaalla.
Armeija, jolta on lyöty ilmat pihalle, ei kykene vastaamaan niihin turvallisuusuhkiin, jotka koettelevat maan rajoja.
– Lähi-itä on modernien faaraoiden hautausmaa. Romahtaessaan he repivät koko yhteiskunnan kappaleiksi. Vai voitko kuvitella Erdogania kättelemässä seuraajaansa ja toivottamassa hyvää valtakautta, Gürhanli kysyy.
Reportaasi ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 13.4. Lehden voit tilata täältä .