Analyysi: Presidentti Xi Jinping pyyhki Hongkong-julistuksella pöytää – voiko Kiinan lupauksiin enää luottaa?
Kiinan presidentti Xi Jinpingin kovat puheet Hongkongin vierailun yhteydessä kielivät Pekingin halusta nousta kokoaan vastaavaan asemaan kansainvälisessä politiikassa.
Xin viesti Iso-Britannialle oli tyly: entisellä siirtomaaisännällä ei ole enää sananvaltaa Hongkongin asioihin.
– Kaikki pyrkimykset vaarantaa Kiinan suvereniteetti tai haastaa keskusvalta ovat luvattomia, Xi jyrisi puheessaan.
Perjantaina tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Hongkongin erityishallintoalueen siirtymisestä Britannialta takaisin Kiinalle.
Kymmenettuhannet mielenosoittajat marssivat kaupungin kaduilla vastustamassa Kiinan kommunistisen keskushallinnon puuttumista Hongkongin asioihin.
Nykyisin Hongkongin noin seitsemän miljoonaa asukasta nauttii laajempia kansalaisvapauksia kuin heidän maanmiehensä Manner-Kiinassa.
Keskushallinto onkin pyrkinyt tiukentamaan otetta myös erityishallintoalueesta, koska nuorten hongkongilaisten keskuudessa on virinnyt itsenäisyyshaaveita.
Kommunistinen puolue on jo junaillut Hongkongin hallintojohtajaksi suosikkinsa Carrie Lamin.
Hongkongilainen kulttuuri ja elämäntapa erkanivat 150 vuotta kestäneen brittihallinnon aikana muusta Kiinasta.
Vuoden 1984 luovutusjulistuksen oli määrä taata Hongkongin asukkaille vapaan ja avoimen yhteiskunnan periaatteet viideksi vuosikymmeneksi.
Oman mausteensa vuosipäivän juhlintaan toi Kiinan yllättävä irtautuminen julistuksesta, joka on ehtinyt olla voimassa vasta vuodesta 1997.
Maan ulkoministeriön mukaan luovutussopimus on vain historiallinen dokumentti, jolla ei ole enää käytännön merkitystä.
Brexit-sotkuissa rämpivälle Britannialle Kiinan ilmoitus oli kipeä muistutus entisen imperiumin vaikutusvallan vääjäämättömästä heikkenemisestä.
Brexit-sotkuissa rämpivälle Britannialle Kiinan ilmoitus oli kipeä muistutus entisen imperiumin vaikutusvallan vääjäämättömästä heikkenemisestä.
Jo aikaisemmin viime viikolla brittiulkoministeri Boris Johnson toivoi, että Hongkong kehittyisi tulevaisuudessa demokraattisempaan suuntaan.
Kiinan Lontoon suurlähettiläs pani Johnsonin kuitenkin ruotuun.
Hänen mukaansa Hongkongiin liittyvät asiat on käsiteltävä ”huolellisesti” tai maiden välisille suhteille koituisi laajamittaista vahinkoa.
Britannian pääministeri Theresa Mayn hallitus joutuukin tasapainoilemaan demokraattisten ihanteiden puolustamisen ja elintärkeän Kiinan kaupan välillä.
Mayn luulisi välttelevän diplomaattista kriisiä viimeiseen saakka, jotta taloudelle ei aiheutuisi hallaa.
Vuoden 2014 syksynä Hongkongin väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset olivat suurimmat sitten erityishallintoalueen takaisin luovuttamisen.
Tuolloinen niin sanottu sateenvarjovallankumous sai nimensä mielenosoittajien sateenvarjoista, joilla he suojautuivat poliisin paprikasumutteilta.
Varsinaisiin demokratiaa vahvistaviin uudistuksiin sateenvarjovallankumous ei johtanut, mutta se kannusti opiskelijaliikettä vaatimaan lisävapauksia.
Nyt hongkongilaiset kokevat voimattomuutta keskushallinnon armottomuuden kasvaessa.
Yhä harvempi lähtee mielenosoituksiin, sillä vastustajan ylivoima tuntuu murskaavalta.
Demokratia-aktivistit tekevät kaikkensa, jotta väki lähtisi liikkeelle, sillä edes kokoontumisvapaus ei ole kiveen hakattu.
Muualla Kiinassa mielenosoituksen järjestäminen ei tule kysymykseenkään.
Viime vuosina Kiina on puuttunut kansainväliseen politiikkaan yhä herkemmin.
Suurvaltastatusta himoitseva maa tuskin lotkauttaa korvaansa painoarvoltaan vähäisempien pelurien vetoomuksille, kun kyse on esimerkiksi sananvapauden kaltaisista oikeuksista.
Pitkään maltillista ulkopolitiikkaa harjoittaneen Kiinan omavaltaiset toimet Hongkongissa heittävät väistämättä varjon muidenkin sopimusten ja lupausten ylle.
Voiko Pekingin viralliseen sanaan tulevaisuudessa luottaa, kun on kyse esimerkiksi Taiwanin asemasta, Etelä-Kiinan meren saarten asevarustelusta tai kauppasopimuksista?