Tutkija: Harrisilla oli liian monta lasikattoa murrettavanaan – "Ehkä siihen ei oltu vielä valmiita"

Yhdysvalloissa vielä presidentinvaalien äänestyspäivänä demokraattiehdokas Kamala Harris johti kyselyissä hivenen verran republikaanien Donald Trumpia, mutta toisin kävi.

STT:n haastattelemien tutkijoiden mukaan heille riittää pitkäksi aikaa töitä yrittää vastata siihen, miksi Harris hävisi Trumpille, mutta jotkut syyt ovat nähtävillä jo nyt.

Suurin ongelma oli monien mielestä se, että Kamala Harris edustaa istuvaa Joe Bidenin hallintoa, johon moni on ollut tyytymätön korkealla olleen inflaation sekä epäonnistuneena pidetyn maahanmuuttopolitiikan takia. Harris ei siis pystynyt heittämään yltään Bidenin painolastia.

– Ihmiset pystyivät vertaamaan hyvin konkreettisesti, millaista heidän elämänsä oli Trumpin kaudella, ennen koronapandemiaa, ja millaista se on nyt, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Maria Lindén.

Lindén sanoo myös, että tapahtumat Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla Bidenin kaudella loivat ihmisille turvattomuutta.

– Rajalle on tullut paljon maahan pyrkijöitä, ja laittomasti maassa olevien määrä vain kasvaa ja kasvaa. Trump onnistui hyvin käyttämään uhkakuvia.

Sitäkään tosiasiaa ei Lindénin mukaan voi sivuuttaa, että Harris on tummaihoinen ja lisäksi nainen. Paitsi että hänellä on afroamerikkalaisia sukujuuria, Harrisilla on lisäksi aasialaista taustaa äitinsä puolelta.

– Harrisilla oli liian monta lasikattoa murrettavanaan. Yhdysvalloillahan on ollut yksi mustaihoinen presidentti ikinä, hänkin miespuolinen, eikä naispresidenttiä ole ollut koskaan. Ehkä siihen ei vielä oltu valmiita Yhdysvalloissa, Lindén miettii.

Erityisen hämmentävänä tutkija pitää sitä, miksi Harris ei sittenkään vedonnut niin moniin naisiin kuin hän ilmeisesti oli olettanut.

– Ilmeisesti Harris sai monissa osavaltioissa vähemmän naisten ääniä kuin Joe Biden sai (vuonna 2020). Kysymys kuuluu, miksi edes sama määrä naisia ei äänestänyt Harrisia kuin oli äänestänyt Bidenia, Lindén sanoo.

Harris jäi tutkijan mielestä myös monella tapaa äänestäjilleen tuntemattomaksi.

Bidenin asetuttua ehdolle ensin jäi kampanja-aika Harrisille lyhyeksi. Lisäksi hän itse vältteli pitkään mediaesiintymisiä, joissa toimittaja pääsisi haastamaan häntä, koska hänen oli aiemmin koettu epäonnistuneen tällaisissa tilanteissa.

– Joe Biden teki ison virheen asettuessaan ehdolle uudelleen. Hän vaikutti hirveän vakaasti uskovan, että hän olisi se paras ehdokas. Hänen oli vaikeaa jättää valta ja lähteä eläkkeelle, mikä oli inhimillistä, mutta myös hirveä virhe, Lindén arvioi.

Kuka olisi ollut demokraateille parempi ehdokas, jos ei Kamala Harris? Lindén mainitsee esimerkiksi Kalifornian kuvernöörin Gavin Newsomin, joka ei ole kytköksissä Bidenin hallintoon.

– Jos vastakkain olisi ollut kaksi valkoista miestä, Newsom ja Trump, etnisyys ja sukupuoli eivät olisi olleet valintaperuste. Nyt kun Trumpilla oli vastassaan Harris, etnisyys ja sukupuoli olivat varmastikin joillekin hänen äänestäjilleen valintaperuste, hän miettii.

Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku yhtyy siihen, että että talous, etenkin inflaatio, sekä epäonnistunut rajapolitiikka nousivat vaaleissa tärkeimmiksi kysymyksiksi.

– Tavallisen kansalaisen kannalta korkea inflaatio oli tärkeä tekijä. Varsinkin alemman tuloluokan ihmisillä toimeentulo on Bidenin kaudella heikentynyt, Saikku sanoo.

– Yhdysvaltalaiselle perusäänestäjälle tärkein on se oma osavaltio ja sen asiat, eikä esimerkiksi Ukraina ole välttämättä korkealla heidän tärkeyslistallaan, Saikku uskoo.

Hänestäkin myös Harrisin sukupuolella sekä etnisellä taustalla oli osuutta huonoon menestykseen.

Ensihuuman jälkeen Kamala Harris ei myöskään pystynyt löytämään omaa linjaansa vaan yritti miellyttää kaikkia, mitä pidettiin opportunistisena, Saikku sanoo.

Trump myös näytti saaneen republikaaniäänestäjät paremmin liikkeelle – myös sellaiset republikaanit kävivät Saikun mukaan nyt uurnilla, jotka tavallisesti eivät vaivaudu äänestämään. Demokraatit sen sijaan menettivät ääniä sellaisissakin osavaltioissa, joissa he ovat aiemmin olleet vahvoilla.

– Demokraatit voisivat kysyä itseltään, onko identiteettipolitiikan myötä unohdettu ne asiat, joita tavalliset kansalaiset pitävät tärkeimpinä, Saikku sanoo.

Moni tavallinen demokraattiäänestäjä ei Saikun mukaan pitänyt myöskään tavasta, millä Bidenin työkyvyn arvioimista puolueessa käsiteltiin ja sitä, miten ehdokkaan vaihto Bidenista Harrisiin lopulta tehtiin.

– Heille tuli ehkä sellainen olo, että eliitti päätti meidän puolestamme.