Päihtymys, sairaus tai avioero – näin eläinsuojelurikoksia puolustellaan oikeudessa
Avioero, suuri työmäärä, taloudelliset ongelmat tai haastavat sääolosuhteet. Eläinsuojelurikoksiin syyllistyneet tuotantoeläinten pitäjät vetoavat monenlaisiin selityksiin, tutkimus kertoo.
Helsingin yliopiston tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia eläinsuojelurikoksia Suomessa tehdään ja millaisia perusteluja syytetyt esittävät tekojensa puolustukseksi. Väitöskirjatutkija Elli Valtonen eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta kävi läpi 1443 eläinsuojelurikoksesta tai -rikkomuksesta Suomessa annettua käräjäoikeuden tuomiota vuosilta 2011–2021.
Rikoksista noin kolmasosa kohdistui tuotantoeläimiin, loput lemmikkieläimiin.
Tuotantoeläinten pitäjät vetosivat usein nimenomaan hankaliin olosuhteisiin.
Käräjäoikeudet pitivät tuotantoeläimiin kohdistuneita rikoksia keskimäärin vakavampina kuin lemmikkieläimiin kohdistuneita.
Nämä rikokset olivat yleensä pitkäkestoisempia, koskettivat suurempaa määrää eläimiä ja johtivat useammin eläinten kuolemaan. Tuotantoeläimiin kohdistuneista rikoksista syytetyistä enemmistö oli miehiä, kun taas lemmikkieläintapauksissa syytetyistä miehiä oli hieman yli puolet.
Lähes puolet syytetyistä katsoi, että ei ollut toiminnallaan aiheuttanut haittaa eläimille.
– Yli kolmasosa taas syytti valvontaviranomaisia ammattitaidon puutteesta tai epäammattimaisesta käyttäytymisestä. Osa koki taloudellisten velkojen estäneen tuotantoeläinten pidon lopettamisen, Elli Valtonen kertoo tiedotteessa.
Väkivaltaiset eläinsuojelurikokset puolestaan kohdistuivat usein lemmikkieläimiin. Niistä syytetyt myönsivät tekonsa useammin ja tarjosivat niille vähemmän selityksiä kuin muut aineistossa tutkitut.
Lähes puolet syytetyistä perusteli tekoaan eläimen käytöksellä, kuten tarpeella kouluttaa tai rangaista ei-toivotusta käyttäytymisestä. Perusteluita olivat myös vahingot, päihtymys, sairaus ja itsepuolustus. Tuomarit kuitenkin lievensivät usein rikosnimikkeitä tai hylkäsivät syytteet.
Lemmikkieläimiin kohdistuneista rikoksista 12 prosenttia oli sellaisia, joissa suuri määrä eläimiä oli otettu hoitoon. Tekijät vetosivat vaikeisiin elämäntilanteisiin ja syyttivät viranomaisia vainosta ja asiantuntemattomuudesta. Nämä syytetyt kertoivat myös muita useammin, että eläinten hoito oli ollut jonkun muun vastuulla.
Tyypillisesti muisteltiin, että puolison oli pitänyt hoitaa eläimet.
Sillä, miten eläinsuojelurikoksista syytetyt perustelevat tekojaan tai vakuuttavat syyttömyyttään, on Valtosen mukaan merkitystä rikoksiin puuttumisen ja niiden ehkäisyn kannalta.
Valtonen näkee, että viranomaisten välistä yhteistyötä olisi tärkeä vahvistaa ja kehittää, jotta ongelmiin puututaan tehokkaasti ennen kuin ne aiheuttavat suurta kärsimystä eläimille ja rikosten tekijöille.
– Eläimen huonoa kohtelua ei saa katsoa läpi sormien, koska tuotantoeläimet ja lemmikit ovat meistä ihmisistä täysin riippuvaisia, hän muistuttaa.
– Tuottajan ja viranomaisten on yhteistyössä huolehdittava siitä, ettei laiminlyötyjä tuotantoeläimiä pidetä siksi, että niistä maksetaan tukia pääluvun mukaan. Eläinten patologisen keräilijän on saatava apua myös sosiaali- ja terveydenhuollosta, niin ettei ongelmaa hoideta vain tyhjentämällä asunto yhä uudelleen kymmenistä koirista ja kissoista, Valtonen sanoo.