Droonien gps-häirintä läikkyy laajalle: "Venäläiseen tyyliin laitetaan tehoa niin, että varmasti riittää"
Puolassa, Baltian alueella ja itäisessä Suomessa on havaittu häiriöitä satelliittipaikannuksen gps-signaaleissa jo parin vuoden ajan, ja yhä enemmän viime syksystä alkaen. STT:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan häiriöt johtuvat todennäköisesti Venäjän yrityksistä suojella tärkeitä kohteitaan Ukrainan lennokki- eli drone-iskuilta, vaikka osin voi olla myös kyse tietoisesta Naton alueelle suunnatusta vaikuttamisesta.
Eron tekeminen näiden kahden välille ei ole välttämättä aivan yksiselitteistä.
– Suojataan kohteita, mutta venäläiseen tyyliin laitetaan tehoa niin, että varmasti riittää. Siinä ei sitten välitetä, vaikka toiminta häiritsee laajalla alueella lentoliikenteen navigointijärjestelmiä, kuvailee entinen Ilmavoimien ja Puolustusvoimain komentaja, kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.).
Kyberturvallisuuden professori Kimmo Halunen Oulun yliopistosta ja Maanpuolustuskorkeakoulusta arvioi myös, että Suomessa havaitut häiriöt ovat Venäjän puolustautumisen sivutuotetta.
– Jos tämä olisi erityisesti Suomea vastaan kohdennettua, se varmaan näyttäytyisi sitten aika eri lailla ja semmoiseen pitäisi sitten kyetä reagoimaan monillakin eri tavoilla, Halunen sanoo.
Joskus tarkoituksellisuus ja syy-yhteys on selvempi. Tutkimusjohtaja Martti Lehto Jyväskylän yliopistosta kertoo häirinnän voimistuneen viime vuonna 19. joulukuuta eteläisellä Itämerellä samalla, kun Puolassa otettiin käyttöön amerikkalainen Aegis Ashore -ohjustorjuntajärjestelmä.
– Ei se ehkä pelkkää sattumaa ole, että samana päivänä aloitetaan tällainen toiminta, Lehto pohtii.
Yksikään asiantuntijoista ei pidä mahdollisena, että häiriöiden lähteenä olisivat jotkut muut kuin venäläiset.
– Venäjällä on erityisesti Kaliningradin alueella erittäin vahva elektronisen sodankäynnin välineistö ja mahdollisuus tämän tyyppiseen toimintaan, Lehto sanoo.
Venäläiset voivat hänen mukaansa testata häirintälaitteidensa vaikutuksia, koska he pääsevät tutkailemaan samoja vapaasti nähtävillä olevia häiriökarttoja, joista lännessäkin gps-tilannetta seurataan.
Toistaiseksi häirinnän tai häiriöiden vaikutukset esimerkiksi Itä-Suomessa ovat olleet melko rajallisia. Yleensä on mainittu lentoliikenne, mutta nykyaikaiset lentokoneet eivät ole vain gps-signaalin varassa, koska niistä löytyy myös laitteet kiihtyvyyksiin perustuvaan niin kutsuttuun inertianavigointiin. Se ei tosin ole yksinään aivan niin tarkka kuin gps.
Mutta gps on muutakin kuin paikannusta.
– Se on myös aikasignaalin antamista eri järjestelmille, eli vaikutukset eivät lopu vain siihen, mitä meidän älykellomme tai navigaattorimme näyttää, Lehto muistuttaa.
Mutta onko häirintä sitten tehokas keino torjua Ukrainan droneja, jotka ovat yltäneet iskemään jo Suomenlahden etelärannalle ja Pietariin saakka?
Ukrainalaisten kaluston kyvyistä ei ole tarkkaa tietoa, mutta Lehto arvelee, että ainakin pienimpien lennokkien suunnistus saattaa perustua pelkkään gps:ään. Silloin häirintä tietysti tepsii.
Jonkin verran on myös esiintynyt niin kutsuttua gps-spoofingia, jossa signaalia väärennetään.
– Esimerkiksi Välimerellä laivojen tunnistus- ja sijaintijärjestelmän (AIS) signaalit ovat menneet niin sekaisin, että näytön mukaan on seilattu kuivalla maalla. Samalla tavalla voidaan manipuloida ilmatilannekuvaa, Lehto kertoo.
Lindberg muistuttaa, että nykyisissä täsmäaseissa, pommeissa ja ohjuksissa, on käytetty lentokoneiden tavoin jo pitkään inertiaohjausta, jota gps tukee.
– Siinä saattaa tulla ikävä yllätys, jos on ostanut jonkun halvan gps-häirintälaitteen ja istuu teltassa luullen olevansa ihan hyvässä turvassa, Lindberg kuvailee.
Ukraina on jo todistettavasti iskenyt lennokkitehtaaseen noin 1 200 kilometrin päässä Tatarstanissa, ja iskutäisyyksien on kehuttu tästäkin kasvavan. Mahdollinen tuleva kohde lähellä Suomea ja Norjaa voisi olla Olenjan lentotukikohta, jonne Venäjä on siirtänyt pommikoneitaan.
Lehdon mukaan kaukoiskuun tarvittavan pienehkön lentokoneen kokoiseen lennokkiin voisi olettaa mahtuvan myös inertialaitteita, joten pelkkä gps-häirintä ei sen torjumiseen riittäisi. Toisaalta sotilastukikohdassa lienee myös jonkinlaista ilmatorjuntakykyä, eikä matalalla hitaasti lentävän ja tutkassa näkyvän koneen pudottamisen pitäisi silloin olla vaikeaa.
Esimerkiksi öljynjalostamojen suojaksi ilmatorjuntaa tuskin on Venäjällä riittänyt, joten silloin on turvauduttava gps-häirintään.
Mutta eikö voimakas gps-häirintä haittaa sitten myös venäläisten arkea? Todennäköisesti kyllä, mutta vaikutusta rajoittaa se, että Venäjällä on käytössä oma yhdysvaltalaista gps:ää vastaava Glonass-satelliittipaikannusjärjestelmä.
– En tiedä, paljonko venäläiset kykenevät käyttämään omissa laitteissaan Glonassia ja paljonko ovat hankkineet länsimaista teknologiaa. Uskoisin, että ainakin Venäjän asevoimat käyttää Glonass-pohjaisia järjestelmiä, Lehto sanoo.
Jos kyse on tosiaan Venäjän puolustautumisesta, asiantuntijat uskovat gps-häiriöiden jatkuvan toistaiseksi ja ainakin yhtä pitkään kuin sota Ukrainassa. Pitäisikö lännen tai Suomen sitten ryhtyä johonkin vastatoimiin? Ruotsin merivoimien komentaja Ewa Skoog Haslum on ehdottanut Naton läsnäolon lisäämistä Itämerellä läntisten kauppalaivojen navigoinnin tueksi ja suojaksi muutenkin.
Suomen osalta professori Halunen ei usko valitusten tekemisessä Venäjälle olevan järkeä tai niiden johtavan mihinkään.
– Enkä kyllä osaa olla kauhean huolissani tämänhetkisestä ilmiöstä, sen vaikutukset koko Suomen yhteiskuntaan ovat kuitenkin olleet melko rajallisia, hän lisää.
Kyberturvallisuuden professorin mukaan on sen sijaan ihan tervettä, jos mahdollinen sokea luottamus teknisiin laitteisiin heikkenee sen verran, että mietitään jo valmiiksi, mikä voisi olla varajärjestelmä, jos totuttu systeemi pettää.
– Vaan eipä taida minullakaan enää olla paperikarttaa auton hansikaslokerossa, Halunen myöntää.