Näkökulma: Kissanpoikien silmien pitäisi aueta Suomessakin
Syyskuu oli Ruotsissa musta kuukausi, sillä jengien välisessä sodassa ammuttiin 11 ihmistä. Tänä vuonna räjäytyksiä on ollut pitkästi yli toistasataa. Uhrien joukossa on ollut sivullisia, alaikäisiä ja jengiläisten perheenjäseniä. Levottomuudet ovat levinneet keskiluokkaisille asuinalueille.
Länsinaapurin poliisin arvion mukaan noin 30 000 ihmistä kuuluu jengeihin. Siis saman verran kuin esimerkiksi Savonlinnassa tai Kangasalla on asukkaita.
Keskeisin konflikti käydään huumekauppaan keskittyneiden Dalen- ja Foxtrot- jengien välillä. Niiden johtajat ohjailevat toiminta ulkomailta ja likaisen työn tekevät teini-ikäiset pojat.
Kuulostaa enemmän yhdysvaltalaiselta kovan rahan Netflix-sarjalta kuin pohjoismaiselta hyvinvointiyhteiskunnalta, mutta mitä tehdä, että sama painajainen ei leviä Suomeen?
Ensinnäkin nyt pitäisi käydä vilkasta yhteiskunnallista keskustelua – johon osallistuvat niin asiantuntijat, media kuin eri puolueiden poliitikot. Hyssyttely ei auta, kissanpoikien silmien pitäisi aueta.
Ruotsin jengit eivät tunne maantieteellisiä rajoja. Kesällä pidätettiin kolme tukholmalaisen Dödpatrullen-jengin jäsentä epäiltynä Suomessa tehdyistä huumausainerikoksista. Myös Suomessa on tuomittu muutama jengirikollinen.
Keskusrikospoliisin (KRP) viestintäpäällikkö Antti Hyyryläinen kuvasi Ylellä (29.9.2023), että Ruotsin katujengikulttuuria ja -toimintaa on imuroitu sellaiseen Suomeen.
– Meillä on reilu kymmenen katujengiä Suomessa, ja se toimintalogiikka, joka kytkeytyy huumausainekauppaan, siihen liittyvään väkivaltaan ja rap-musiikkikulttuuriin, ilman muuta se mikä on Ruotsissa, se näkyy myös meillä.
Ajattelutapaa ihannoidaan; nuoret haluavat olla osa gangsterikulttuuria. Jengit taas rekrytoivat mielellään nuoria muun muassa siksi, että alaikäisten saamat rangaistukset ovat lieviä.
Suomen kannattaa toimia ennen kuin neste lirahtaa sukkaan. Ei riitä, että poliisi vakuuttaa seuraavansa tilanteen kehittymistä tarkasti.
Ruotsin jengisodasta kirjan kirjoittanut Diamant Salihu neuvoi Avussa (28.9.2023), että Suomen pitäisi pysäyttää gangsterikulttuurin kehitys heti alkuvaiheessa.
– Älkää antako koulujen ja asuinalueiden eriytyä toisistaan, vaan pitäkää huoli, että sosiaalis-taloudellisesti heikommista oloista tulevat lapset pääsevät osaksi yhteiskuntaa. Loppujen lopuksi kyse on ihmisten omista valinnoista ja vastuusta, mutta emme saa antaa jengikulttuurin normalisoitua, hän ohjeisti.
Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelma tiedostaa ongelman. Poliiseja on tulossa lisää noin 600 henkilötyövuoden edestä ja jengeihin puututaan moniammatillisen ennaltaehkäisyn keinoin. Hallitus valmistelee parhaillaan toimenpideohjelmaa, jonka se aikoo saada valmiiksi vielä tämän vuoden puolella.
Jengirikollisuuden torjumiseksi tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja. Näin linjasi myös keskusta jo viime vuonna. Ratkaisu ei voi olla se, että vain kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa.
Suomen kannattaa toimia ennen kuin neste lirahtaa sukkaan.
Jengeistä ei voi puhua ilman keskustelua maahanmuutosta. Ruotsissa jengit ovat vedonneet erityisesti maahanmuuttotaustaisiin henkilöihin. Samalla maahanmuutto on ollut pitkään kysymys, johon ruotsidemokraateilla on ollut yksinoikeus. Muut eivät ole uskaltaneet puhua siitä – ettei heitä leimattaisi rasisteiksi.
Tämä on valitettavan tuttua myös meillä. Maahanmuutto on ollut pitkälti vain perussuomalaisten asia.
Suomea ja Ruotsia ei voi kuitenkaan täysin verrata toisiinsa. Ruotsissa maahanmuuttajien osuus on erittäin korkea eurooppalaisittain mitattuna. Maahanmuutolla on maassa pitkä historia, tehdastyöhön tulevilta ei ole vaadittu kielitaitoa. Lähiöt, koulut ja asuinalueet ovat eriytyneet. Meillä vastaavaa ei ole tapahtunut, ainakaan samassa mittakaavassa.
Suomessakin kotouttaminen mielletään turhan usein pelkäksi työpaikaksi. On kyse myös muusta. Siitä, että tänne tulevat haluavat tulla ja tuntevat pääsevänsä osaksi yhteiskuntaa.
Ruotsalainen nuorisotutkija Christine Namdar pohti Helsingin Sanomissa (10.7.2023), että maahanmuuttajillla on muitakin unelmia kuin ajaa ruokalähettinä tai siivota toimistoja.
Noin viidennes maahanmuuttajista kokee, että heiltä puuttuu merkitys. Se on se maaperä, johon rikolliset iskevät. Ne tarjoavat aatteen, johon uskoa. Tutkimuksen mukaan nuoret eivät olisi liittyneet jengiin, jos olisi ollut vaihtoehto.
Tämä voi kuulostaa kukkahattutätimäiseltä, mutta sillä uhallakin olen samaa mieltä.
Sillä sitä jokainen meistä tarvitsee. Merkityksen elämälleen. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion vuoksi toivon, että se olisi jotain muuta kuin se, että pitää ampua 13-vuotias poika kostoksi jonkun ylemmän käskystä.